Suomenlapinkoira

Käyttötarkoitus

Suomenlapinkoira alkuperäinen käyttötarkoitus on poropaimennus. Koiria käytetään yhä paimennustyössä joillakin poronhoitoalueilla, sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla.

Nykyään suomenlapinkoirasta on tullut suosittu seura- ja harrastuskoira. Porojen paimennus on vaihtunut mm. tokoon ja agilityyn. Myös palveluskoirakokeissa suomenlapinkoiria käy joka vuosi joitakin. Näistä lajeista haku ja jälki ovat suosituimmat.

Luonne ja käyttäytyminen

Suomenlapinkoira on älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen, ystävällinen ja uskollinen. Näiden luonteenpiirteiden ansiosta suomenlapinkoirasta on tullut suosittu rotu Suomessa. Useimmiten koira ostetaan perheeseen seurakoiraksi. Jokainen koira tulisi kuitenkin peruskouluttaa, jotta koira olisi yhteiskuntakelpoinen. Suomenlapinkoiralle ominaisiin piirteisiin kuuluu koulutettavuus ja kontaktihakuisuus. Näitä luonteenpiirteitä hyödyntämällä voi koirastaan kouluttaa kelpo lauman jäsenen.

Suomenlapinkoira suhtautuu omistajan läsnäollessa vieraisiin ihmisiin ystävällisesti. Suomenlapinkoiralla on taipumus vahtia reviiriään ja ilmoittaa haukunnallaan vieraiden tulosta. Tämä pohjautuu rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen porotokan ja kodan vahtina. Nartut ovat yleensä uroksia nöyrempiä ja sävyisämpiä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Suomenlapinkoira on pitkäikäinen. Koirat voivat saavuttaa yli 15 vuoden iän. Suomenlapinkoiran perusterveys on hyvä ja tähän ominaisuuteen pyritään jalostuksessa kiinnittämään erityistä huomiota, jotta rodun elinvoimaisuus säilyisi tulevaisuudessakin. Suomenlapinkoirilla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset silmäsairaudet, nivelsairaudet (lonkka- ja kyynärniveldysplasia, polviongelmat). Näiden osalta suomenlapinkoira kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. Rodussa esiintyy vähäisessä määrin autoimmuunisairauksia (kilpirauhasen vajaatoiminta, addisonintauti) sekä epilepsiaa. Perinnöllisiä sairauksia pyritään ehkäisemään terveystarkastuksilla, jalostusvalinnoilla ja jalostussuosituksilla.

Turkinhoito

Suomenlapinkoiran turkki on "kaksikerroksinen", päällä pidempi peitinkarva, jonka alla tiheä pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla karheaa  ja suoraa, silloin karva hylkii likaa ja vettä eikä koira kastu läpimäräksi, myöskään lumi ei tartu karvapeitteeseen. Turkin hoito ei vaadi muuta kuin säännöllistä harjausta ja kampaamista, pääosin karvanlähtöaikaan. Puhtaudesta on toki huolehdittava, mutta liiallinen pesu ei ole hyväksi. Huuhtelu tarpeen vaatiessa riittää. Suomenlapinkoira ei ole ns. trimmattava rotu, joten saksia ei tarvitse käyttää.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii?

Suomenlapinkoira mukautuu nopeasti ja kotiutuu monenlaisiin ympäristöihin. Se on älykäs ja nokkela koira, luonteikas ja hyväntuulisen omapäinen. Suomenlapinkoira sopii aktiiviseen perheeseen ja osallistuu mielellään perheen harrastuksiin. Sanotaankin, että "suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi". Usein se saa pyöritettyä omistajansa tassunsa ympärille.

Teksti: Lappalaiskoirat ry