Koiran käyttäytyminen

Monien muiden sisäsyntyisten käyttäytymismallien kohdalla koirat kuitenkin poikkeavat toisistaan. Toisella koiralla ei välttämättä arkipäivän tilanteessa nähdä lainkaan sellaista käyttäytymismallia, jota toinen harjoittaa vähän väliä.

Ja vaikka koirilla olisi samankaltaista käytöstä, sitä saattaa eri koirayksilöillä esiintyä eri tilanteessa. Myös käyttäytymismallien ketjuttumisessa on eroja. Toisilla koirilla esimerkiksi metsästyskäyttäytyminen on kokonainen ketju käyttäytymismalleja vaanimisesta saalin pyydystämiseen ja tappamiseen. Toisilla koirilla taas ketju etenee johonkin kohtaan ja pysähtyy siihen: esimerkiksi seisojille on toivottavaa, että ne kylläkin etsivät saaliin mutta eivät ryntää sitä tavoittamaan, vaan pysähtyvät vaanimisen sijaan ”seisomaan”. Noutajilla taas metsästyskäyttäytymisketju etenee etsimisestä saaliiseen tarttumiseen saakka, mutta ei etene tappopurentaan tai varsinkaan saaliin paloitteluun saakka.

Perimä vaikuttaa siihen, minkälainen tilanne saa synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistymään, missä muodossa se käynnistyy ja missä iässä se puhkeaa ensimmäistä kertaa näkyviin. Kaikkien koirien käyttäytyminen on koiramaista, mutta jokaisella koiralla on lajityypillisestä käyttäytymisestä oma versionsa. Jollain koiralla ei koskaan havaita tietyntyyppistä käytöstä tai se ilmenee hyvin heikkona. Jollain toisella taas jokin käyttäytymismalli voi olla jopa voimakkaampaa kuin luonnon koiraeläimillä.

Mutta vaikka käyttäytymisen pohja piilee koirien perimässä, koiran elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa. Joskus voi käydä jopa niin, että jos ympäristö ei ole sopiva, jokin käyttäytymismalli ei ehkä pääse puhkeamaan esiin tai se jää vain laimeaksi.

Tästä seuraa monta asiaa. Ensinnäkin koirien käyttäytymisen jalostaminen ei aina ole kovin yksioikoinen tehtävä. Käyttäytymisen pohja kyllä periytyy, mutta ympäristö vaikuttaa paljon lopputulokseen. On siis monesti vaikea hahmottaa, mikä koiran käyttäytymisessä periytyy. Onneksi sekä kasvattajan että pennunostajan tehtävä voi olla helpompikin: ei ehkä ole aina tarpeenkaan tietää miten yksittäiset käyttäytymispiirteet periytyvät, jos pennun vanhemmiksi valitaan koirat, jotka tuntuvat kaikin puolin käyttäytyvän ongelmattomasti ja itsekin vaikuttavat elämäänsä tyytyväisiltä. Silloin on ainakin hyvin todennäköistä, että ne myös perimältään ovat sopivia elämään yhteiskunnassamme.

Ikuisesti nuori

Aikuisten luonnonvaraisten koiraeläinten käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta. Monet käyttäytymismallit ovat järjestäytyneet kiinteiksi ketjuiksi. Siksi esimerkiksi aikuisen suden käyttäytymisen muuttaminen koulutuksen keinoin olisi selvästi hankalampaa kuin nuoren.

Kesykoirien käytös taas tuntuu jäävän aikuisenakin sellaiseksi, mikä on tyypillistä luonnon koiraeläimille nuoruusiässä. Kun koirat tulevat sukukypsiksi, niiden käyttäytymisessä on vielä vaihtelua ja siinä on sekä koiraeläinten pentuvaiheelle että aikuisiälle ominaisia piirteitä. Käyttäytymiseen on jo ilmaantunut (rodusta ja yksilöstä riippuen) enemmän tai vähemmän metsästyskäyttäytymisen muotoja, mutta käyttäytymismallit eivät ole vielä linkittyneet pysyviksi ketjuiksi.

Aikuinenkin koira on pentumainen siinä, että se on yhä riippuvainen ”vanhempiensa” eli esimerkiksi oman perheen ihmisten hoivasta. Koira haluaa pysyä heidän ja kotipesänsä lähellä, ja tervehtii heitä pentumaisesti. Luonnonvaraisiin sukulaisiinsa verrattuna koira jää ikään kuin ikuisesti nuoreksi. Koirien sosiaalistumiskausi on pitkittynyt ja jossain mielessä se ei pääty koskaan. Aikuisetkin koirat pystyvät tottumaan uusiin tilanteisiin ja esimerkiksi uusiin eläinlajeihin, ja niiden käyttäytyminen muokkautuu yhä oppimisen myötä kohtuullisen helposti uusiin elinoloihin.

Ominaisuuksien yhdistelmiä on yhtä monia kuin on koirayksilöitäkin. Koiran kehittyessä käyttäytymisen eri osat sammuvat ja ilmaantuvat kullekin yksilölle ominaisessa tahdissa mikä puolestaan vaikuttaa taas muun käyttäytymisen kehittymiseen. Jokainen koira on ainutlaatuinen yksilö ja luonnon kannalta kuin aivan uusi keksintö. Siihen varmasti perustuu osa koirien viehätyksestä lemmikkieläiminä, mutta toisaalta se tuo myös haasteen: koirien käyttäytymistä ei voi ymmärtää vain opettelemalla, miten esimerkiksi sudet toimivat. Yksittäisen koiran käyttäytymistä ei aina voi ymmärtää edes havainnoimalla, miten kaikki muut koirat toimivat. Vaikka kasvattaja tai kouluttaja olisi kohdannut tuhat samalla tavalla jossain tilanteessa toimivaa koiraa, aina tulee vastaan koirayksilö, joka toimiikin aivan toisin ja jolle samat neuvot eivät toimi tai voivat olla jopa haitaksi. Kuhunkin koiraan pitää siis aina kunnolla tutustua sen omassa ympäristössä.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Kuva: Jukka Pätynen