Virikkeistäminen parantaa koiran elämänlaatua

Koira, joka ei voi toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan, turhautuu ja stressaantuu. Virikkeistäminen voi jopa auttaa poistamaan koiralle jo syntyneitä käytösongelmia, sillä niiden taustalla on monesti voimakas, tyydyttämätön käyttäytymistarve.  Koiran ja omistajan suhde paranee samalla. Ihminen pääsee myös syvemmälle koiran maailmaan ja oppii uutta sen käyttäytymisestä, kielestä ja tarpeista.

Aktivoinnin ja virikkeistämisen erot

Aktivoinnin idea on tarjota koirille aivojumppaa, jotta ne saisivat ulkoilun lisäksi edes jotain tekemistä eivätkä vain makaisi kotona lähes koko vuorokautta. Aktivointi ja virikkeistäminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Aktivoinnissa puuhan laadulla ei ole merkitystä: mikä tahansa aktiviteetti, jota koira tekee ja jota tehdessään se joutuu käyttämään aivojaan ja lihaksiaan, sopii aktivoinniksi. Sen sijaan virikkeistämisessä pyritään antamaan eläimelle mahdollisuus toteuttaa synnynnäisiä käyttäytymistarpeitaan. Siinä missä aktivoinnissa opetetaan usein uusia asioita, voidaan virikkeistämisessä pitäytyä jatkuvastikin melkein samanlaisissa tehtävissä, joissa vain pienet yksityiskohdat muuttuvat eri kerroilla. Ihmisen rooli virikkeistämisessä on vain tilanteen järjestäjänä ja valvojana. Ihminen ei välttämättä siinä osallistu varsinaiseen tapahtumaan lainkaan tai vain pienin osin.

Kaikki koirat metsästävät

Koiran luontaisia käyttäytymistarpeita ovat muunmuassa kaikenlaiset metsästykseen liittyvät toiminnat. Nämä ovat olemassa kaikilla koiraroduilla olipa niiden nykyinen tai aiempi käyttötarkoitus metsästykseen liittyvä tai ei. Koiran rodusta riippuu, millaiseksi sen ns. metsästyskaava on muotoutunut: noutaja ei saa raadella riistaansa siinä missä vinttikoiran kuuluu tappaa itse saaliinsa. Paimenkoira puolestaan ei käy lampaisiin kiinni muuta kuin ohjaustarkoituksessa, vaikka käytös kuitenkin pohjautuu metsästämiskäyttäytymiseen. Käyttäytymistarpeiden voimakkuus vaihteleekin juuri jalostuksen seurauksena.

Metsästyskäyttäytymistä on jäljen etsiminen, jäljestäminen, etsiminen ilmavainulla, vaaniminen, saaliin jahtaaminen, kiinni tarttuminen, taisteleminen, tappaminen (tappopurenta), raateleminen, raadon puolustaminen, kantaminen ja kätkeminen. Siihen liittyvät myös liikkuminen maastossa ja lepääminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteistyö koirien ja/tai ihmisten kanssa saaliin saamiseksi,

Metsästämisen lisäksi luontaisia käyttäytymistarpeita ovat mm. reviirikäyttäytyminen ja vahtiminen, lisääntyminen sekä pentujen hoito. Erilaiset syömiseen liittyvät toiminnot kuten ruuan pureskeleminen, nieleminen, tutkiminen esimerkiksi ruoka-aineita lajitellen ovat myös synnynnäisiä tarpeita.

Tunne koirasi

Virikkeistämistä suunnitellessa kartoitetaan oman koiraan kyvyt ja tarpeet. Mitä rotua se on ja mihin tätä rotua on jalostettu? Mikä on sen alkuperäinen käyttötarkoitus? Myös eläimen ikä, sukupuoli ja persoona vaikuttavat. Kun tiedetään, mitkä ovat koiralle tärkeimmät tarpeet, mietitään, kuinka luodaan parhaimmat edellytykset niiden toteuttamiselle. Virikkeistämisen pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon sitä tilannetta, jossa kyseinen toiminto esiintyisi luonnossa.

Myös koiran käytös antaa vihjeitä siitä, mitä se haluaa tehdä: monet terrierit kaivavat mielellään myyriä pelloilla, ajokoirat kulkevat nenä maassa haistellen, noutajat kantavat esineitä ja lelujaan... Sopivat virikkeistämistavat löytyvät käytännön kokemuksen ja kokeilujen kautta.

Voit virikkeistää koiraa monella tapaa. Voit antaa tehdä asioita, jotka ovat sille jo tuttuja ja joissa se on hyvä. Lisäksi voit esitellä sille uusia virikkeistämisesineitä tai -tilanteita, jolloin se joutuu kokeilemalla keksimään uuden tavan toimia ja selvittää tilanne onnistuneesti. Tarjoa virikkeistämistilanteita tasapainoisesti. Moni koira pitää nopeista jahtaus- ja saalisleikeistä (esim. pallon tai frisbeen noutaminen), mutta niissä tulisi muistaa kohtuullisuus. Saalistusta jäljittelevässä leikissä koiran keho joutuu koville tuottaessaan mm. adrenaliinia. Tällaisten leikkien leikkiminen päivittäin voi olla koiralle liian stressaavaa, ja vaikka se näyttäisi nauttivan saalistusleikeistä, sen elimistön toimintaan voi ennen pitkää tulla häiriöitä.

Ruualla virikkeistäminen ja nenätyöskentely

Tutuin virikkeistämistapa ruokaan liittyen ovat erilaiset puuhalelut, kuten kongit ja vastaavat. Niitä käyttämällä koira joutuu töihin saadakseen itselleen herkkupalat. Voit antaa jopa kaiken koiran päivittäin saaman ruoan virikkeistämistehtävien muodossa. Puuhalelun voit antaa koiralle esimerkiksi työpäiväsi ajaksi, kunhan koira ei pyri rikkomaan sitä ja mahdollisesti nielemään siitä irronneita palasia. Ruoalla virikkeistäminen on myös mainio tapa antaa koiralle mukavaa puuhaa, jos pidemmät ulkoilut ovat esimerkiksi koiran oman tai omistajan sairastelun vuoksi hetkellisesti pannassa. Puuhalelujen sijaan voit piilottaa ruokaa myös ympäri asuntoa, onttoihin luihin, tyhjään limsapulloon tai vaikkapa kartonkilaatikoiden tai paperinyssäköiden sisään.

Voit myös lisätä koiran ruoka-annokseen erilaisia ruuanpaloja. Koirat ovat uteliaita eläimiä ja haluavat tutkia uusia asioita. Ruoan joukkoon voi laittaa koiralle uusia ruokapaloja kuten oliiveja, herkkukurkkusiivuja tai raakoja kasvisten paloja – kunhan syötävä on turvallista ja myrkytöntä. Koira saa rauhassa tutkia ruokaansa ja tarvittaessa eritellä sieltä syötäväksi kelpaamattomat asiat pois. Ruokaa voi myös jäädyttää esimerkiksi johonkin rasiaan, jolloin eläin joutuu keksimään tavan saada herkku jääkimpaleen sisältä.

Jos koira vaikuttaa aina nälkäiseltä mieti, miten voisit antaa sille lisää ruokaa ilman, että se lihoo. Turvallinen keino on antaa normaaliruoan lisänä suolattomia ja rasvattomia popcorneja. Niitä voi valmistaa esimerkiksi erillisellä popcornkoneella. Popcornien mutustaminen kadottaa näläntunteen ja antaa koiralle mahdollisuuden saada pureksimisentarpeensa tyydytetyksi. Tavallisen ruoka-annoksen voi myös tarjoilla niin, että koiralla menee mahdollisimman kauan sen syömiseen. Voit vaikka laittaa ruoka-astiaan kauhoja tai muita esineitä, jotka koiran täytyy ensin nostaa pois voidakseen alkaa syödä. Vaihtoehtoisesti voit peittää kupin pyyhkeellä tai levittää kuivamuonanappulat uunipellille, jolloin koira joutuu hamuamaan ne yksitellen suuhunsa.

(Teksti jatkuu videon alla)

Monella pehmeää ruokaa syövällä koiralla on kova tarve saada pureksia ruokaansa. Erilaisten luiden syöminen on hyväksi koiralle, koska leukojen käyttäminen rentouttaa ja koirat nauttivat ruuan järsimisestä ja repimisestä. Luuta ei aina tarvitse antaa koiralle maahan jyrsittäväksi. Voit ripustaa luun vaikka puuhun, jolloin koira joutuu taistelemaan saadakseen saaliinsa irti ja takaisin maankamaralle. Erityisen hyviä virikkeistämisluita ovat esimerkiksi hirvensorkat ja -luut, joissa on vielä turkkia jäljellä: koira joutuu myös nylkemään saalistaan päästäkseen kaluamaan luuta.

Voit myös piilottaa koiralle pihalle tai tarhaan herkkupaloja tai vaikka heittää kaikki sen ruokanappulat ruohikkoon tai hankeen etsittäväksi. Nameja voi laittaa puihin kaarnanväliin ja oksanhaaroihin tai kaivaa kevyesti maahan pienen multakerroksen alle. Jäljestäminen on erinomaista toimintaa: se on osa metsästyskäyttäytymistä, ja usein myös väsyttää koiraa aikalailla. Jäljen voit tehdä jollakin ruualla (sirottelemalla makkaranpaloja tms), lihaliemellä tai vastaavalla. Jäljen voi myös tehdä verellä tai sorkalla laahaten.

Kaivamista koira pääsee harrastamaan omassa pihassa, kun rakennat sinne erillisen kaivuulaatikon. Koiran myllerrysinto voidaan siis kanavoida kukkapenkin sijaan yhteen lailliseen paikkaan. Laatikon voit tehdä koiran ja pihan koosta riippuen esimerkiksi vanhasta sängystä tai muusta puisesta laatikosta. Toinen yksinkertainen keino on merkitä paikka maahan kiinnitetyllä nauhalla. Kaivuulaatikko täytetään erilaisilla materiaaleilla kuten hiekalla, mullalla, puuhakkeella tai paperisilpulla, joka sopii käytettäväksi myös sisätiloissa. Voit myös houkutella koiraa kaivamaan piilottamalla laatikkoon muutaman namin.

Muut tarpeet

Reviirikäyttäytymisen virikkeistäminen ei tarkoita, että koiran pitäisi antaa seistä omalla pihalla ja louskuttaa ohikulkijoille tuntikausia. Monet koirat pitävät siitä, että niillä on mahdollisuus tarkkailla ympäristöä esimerkiksi ikkunasta ulos katsoen tai vaikka parvekkeella oleillen. Koiran voi opettaa olemaan tällaisessa tilanteessa hiljaa ja haukkumatta.

Toiset koirat kokevat tärkeäksi kulkea päivittäin samoilla reiteillä, jolloin ne voivat tutkia, ketkä ovat ulkoilleet siellä. Toisilla roduilla reviirikäyttäytyminen ei ole välttämättä niin tärkeää. Tällaiset koirat voivat nauttia enemmän mahdollisuudesta ulkoilla uusissa paikoissa ja nuuskia aivan vieraita hajuja.

Myös koiran nukkumapaikka kodissa voi olla osa virikkeistämistä. Osa koirista haluaa levätä piilossa, jolloin niille voi tarjota pediksi vaikkapa peitolla peitetyn häkin tai vastaavan luolamaisen kolon. Toiset koirat pitävät enemmän avoimella paikalla olevasta tarkkailupaikasta. Petimateriaalin olisi hyvä olla sellaista, että koira voi "pedata" eli järjestellä petivaatteita kuopimalla. Petaaminen on myös luontaista käyttäytymistä.

Teksti: Liisa Tikka