Buhund on kotoisin Norjasta ja se edustaa vanhaa pohjoismaista pystykorvatyyppiä, joiden edeltäjät kulkivat jo viikinkien mukana. Nimi buhund muodostuu norjan sanoista "bu", joka tarkoittaa asumusta tai pihaa ja "hund", joka tarkoittaa koiraa. Tämä rotunimitys esiintyy jo vuonna 1698 kirjoitetussa sanakirjassa. Buhund on ollut itsenäisesti toimiva maatilan yleiskoira: haukulla ilmoittava pihavahti, kaikkea karjaa paimentava, jyrsijöiden torjuja ja kaikkea riistaa metsästävä. 1900-luvulle tultaessa buhund oli vaarassa hävitä sen sekoittuessa muihin rotuihin. Vaikka nykyään buhundia harvemmin tavataan alkuperäisessä työssään maatiloilla, useimmilla yksilöillä on edelleen työhön tarvittava itsenäisyys ja vietit tallella. Rotu on Suomessa ja myös maailmanlaajuisesti hyvin harvinainen, buhundeja on maailmassa arviolta yhteensä 3000-4000 yksilöä.
Luonteeltaan buhundit ovat rohkeita, vilkkaita ja ihmisystävällisiä. Ne ovat kotioloissa melko rauhallisia, mutta vahtikoirina vartioivat reviiriään ja ilmoittavat haukkumalla kaikesta tavallisuudesta poikkeavasta. Useimmilla yksilöillä esiintyy myös riista- ja saalisviettiä ja tämän takia buhundia ei välttämättä pysty pitämään vapaana aitaamattomilla alueilla. Buhund lähtee herkästi hajun tai näkemänsä eläimen perään, mutta ei yleensä lähde kovin kauas ja palaa omistajansa luokse. Luonteissa on tietysti yksilöllistä vaihtelua, joillain yksilöillä voi olla kaikki edellä mainitut vietit tallella ja on myös niitä, joilla on vain joku niistä.
Vakavia terveysongelmia on melko vähän. Lonkkaniveldysplasiaa ja silmäsairauksia esiintyy jonkin verran, mutta buhundit ovat keskimäärin perusterveitä ja suhteellisen pitkäikäisiä. Buhundilla ei ole liioiteltuja rakenne- ja ulkonäköpiirteitä, jotka aiheuttaisivat terveysongelmia.
Buhundin turkki on kaksikerroksinen, se koostuu karkeammasta päällikarvasta ja pehmeämmästä pohjavillasta. Turkki on hyvin säänkestävä, se kestää hyvin sadetta, eikä kastu pohjavillaa myöden ja useimmat buhundit kestävät hyvin kylmää säätä. Turkki on varsin helppohoitoinen, lika ja kura eivät tartu turkkiin, vaan ne varisevat kuivuessaan pois. Usein pelkkä pyyhkeellä kuivaaminen tai kevyt tassujen ja mahan aluksen suihkutus vedellä riittää. Miinuksena on pohjavillan vaihtuminen kaksi kertaa vuodessa, jolloin sitä irtoaa paljon. Koiran harjaaminen tällöin nopeuttaa karvan irtoamista. Pohjavillaa kuitenkin irtoaa useimmilla koko ajan enemmän tai vähemmän yksilöstä riippuen.
Buhund sopii aktiiviselle ihmiselle, joka haluaa harrastaa koiran kanssa ja liikkuu paljon luonnossa tai voi tarjota koiralle sen alkuperäistä työtä maatilalla. Buhund on luonteeltaan työkoira ja työn puutteessa se myös helposti turhautuu. Turhautuminen voi ilmetä tauottomana kaikelle mahdolliselle haukkumisena, remmirähjäämisenä, kaiken liikkuvan jahtaamisena, eroahdistuksena, paikkojen tuhoamisena ja lopuksi ylikierroksilla käymisenä, joka voi johtaa fyysiseen sairastumiseen. Buhund ei sovellu tarhakoiraksi, koska yksin ollessaan se turhautuu ja haukkuu usein tauotta. Rotu ei myöskään ole helpoin mahdollinen kerrostaloon haukkuherkkyytensä takia.
Buhundin kanssa voi harrastaa mitä tahansa, se on aina valmis töihin. Koetuloksia buhundeilta löytyy rally-tokosta, nose workista, koiratanssista, tokosta, agilitystä ja paimennuksesta. Näyttelykäyntejä buhundeilla on yksilömäärään nähden paljon. Suomessa on myös muutamia buhundeja, joilla metsästetään. Norjassa ja Ruotsissa metsästystä harrastavia on enemmän.
Buhund on älykäs ja se oppii nopeasti sekä hyvät että huonot asiat. Buhund kiintyy perheeseensä ja haluaa olla aina kaikessa mukana. Ihmisen seura on sille tärkeää, mutta silti sillä ei kuitenkaan ole aina suurta miellyttämisen halua. Suurimmat ongelmat kouluttamisessa ovat sen herkkyys ympäristön häiriöille, sen nopeat reaktiot, motivointi ja oikean palkkion löytäminen.
Buhund sopii ihmiselle, jolla on riittävästi huumorintajua, paljon kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Rotu sopii ihmiselle, joka arvostaa persoonallista, omapäistä, itsenäistä, älykästä koiraa, joka helposti tarjoaa kaikkiin asioihin omia ratkaisujaan.
Teksti: Suomen Buhundyhdistys ry