Hienoisesta nälästä on koulutuksessa hyötyä, sillä nälkäinen koira tavoittelee intensiivisemmin ruokaa.
Maan hajuista kiinnostuneimpia koiria ovat tavallisesti metsästyskoirat, jotka ovat lisäksi tottuneita itsenäiseen työskentelyyn. Pidä tällaisen koiran kanssa kiinni siitä, että ”leipä tulee talon puolesta, lisukkeet pitää aina ansaita”. Kaikki erityisherkut ja normaaliruoan herkullisimmat osat on varattu koulutustarkoituksiin. Kun ei kouluteta, ruokaa saa, mutta vain tylsää ja nipin napin maittavaa ruokaa. Koiraa ei ole tarkoitus pitää nälässä, mutta voit kouluttaa sitä juuri silloin, kun ruoka-aika olisi käsillä ja edellisestä on luonnollisesti jo aikaa.
Jos onnistut järjestämään koulutustilanteen sopivan helpoksi, eli että koira pystyy koko ajan onnistumaan (pääset palkitsemaan sitä tiheästi), koira voi saada suurimman osan tai vaikka kaikenkin ruokansa sillä tavoin. Sujuvassa koulutuksessa koira voi saada vaikka pari viikkoa kaiken ruokansa koulutuksen kautta. Mutta jos et saa suunniteltua harjoitusta sellaiseksi, että koira todella pystyy onnistumaan usein (häiriöitä on liikaa, tehtävä on vaikea tai koira ei ymmärrä tehtävää), muista turvata koiran ravinnonsaanti muuten. Koiran pitäminen koulutuksen nimissä nälässä on tuomittavaa, se ei auta koiraa ymmärtämään, mitä pitäisi tehdä. Liiallinen näläntunne myös vaikeuttaa oppimista.
Monesti ruoalla palkitsemiseen on erityiset perusteet: se käy helposti, nopeasti ja sillä päästään optimaaliseen vahvistetiheyteen. Nielaisu vie korkeintaan sekunnin ja koira on heti valmis uuteen toistoon. Lelun kanssa tämä ei ole mahdollista. Leikkimisen ominaisuus on lisäksi se, että se nostaa viretilaa ja ”lisää kierroksia”. Jos esimerkiksi ohitustilanteissa leikkiminen yhdistyy toisen koiran näkemiseen (klassinen ehdollistuminen), pian jo pelkkä koiran näkeminen nostaa ”kierroksia”, stressitasoa, ja alentaa ärsykekynnystä. Eli koiran reaktiot käynnistyvät helpommin ja kestävät pidempään. Tästä syystä koiran palkitsemista leikillä toisten koirien ohittamisesta ei kannata tehdä ilman kunnollista pohdintaa ja erityissuunnitelmaa, varsinkaan, jos kyseessä on stressiherkkä koira.
Vahvistetta valitessa kannattaa miettiä, miltä käytös näyttää, kun takana on muutama tuhat toistoa. Jos koulutetaan esimerkiksi nopeaa ja näyttävää kilpailutottelevaisuutta, voi leikkiminen olla palkkana varsin hyvä. Arkielämän tilanteissa äärimmäinen nopeus ja siihen liittyvä viretilan kohoaminen ei ole useinkaan tavoiteltavaa, jolloin vahvisteeksi kannattaa valita jotain rauhoittavaa. Syöminen ja varsinkin ruoan nuoleminen useimmiten rauhoittaa.
Teksti: Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja