Vetäminen kaulapannassa ei rasita ainoastaan koiran niskaa vaan koko kehoa. Remmissä vetävä koira siirtää painopistettä eteenpäin ja jännitykset kulkevat läpi selän, aikaansaaden lihasjumeja koko matkalle. Liike ei ole rennon vapautunutta, kuten sen pitäisi olla.
Se, että koira kiskoo remmissä, ei ole ainoastaan koiran ongelma vaan myös remmin toisessa päässä oleva kärsii. Ihminen joutuu jännittämään omat niska-hartiaseutunsa lihakset, kun pitää vastaan omalla lihasvoimallaan. Samoin koiran yllättävät nykäisyt tuntuvat myös taluttajan kehossa ja voivat aiheuttaa vakaviakin tapaturmia, varsinkin liukkailla keleillä.
Kaulapanta
Kaulapantaa pitäisi käyttää ainoastaan koiralla, joka ei vedä. Mitä kapeampi panta, sitä vaarallisempi se on koiran vetäessä. Käytä aina niin leveää kaulapantaa, että se peittää vähintään kaksi nikamanväliä. Pahimpia ovat metalliset pannat.
Koira ei ole ainoa remmistä vetävä osapuoli. Myös taluttaja voi kovin helposti syyllistyä koiran vetämiseen. Hyvin tyypillinen näky on haisteleva koira ja kiireinen lenkittäjä, joka nykäisee koiran hajulta, jotta matka jatkuisi. Tämäntyyppinen nykäisy on kaikkein vaarallisin. Koiran vetämiseen puuttuminen nykäisemällä koiraa takaisin on täysin järjetöntä. Se ei koskaan johda siihen, että koira oppisi olemaan vetämättä. Se aiheuttaa turhaa kipua ja on vahingollista niskanikamille.
Pitkäaikainen vetäminen voi aikaansaada pysyviä muutoksia. Pahatkaan vauriot eivät välttämättä näy koiran käytöksessä ulospäin heti, vaan koira saattaa alkaa oireilemaan vasta vuosien kuluttua.
Valjaat
Jos koiraa ei ole vielä saatu opetettua sellaiseksi ettei se vedä, valjaiden käyttäminen on pantaa turvallisempi vaihtoehto. Valjaissa koira vetää lihaksillaan, ei niskanikamillaan. Lihasjumit saa aina hierottua pois, mutta nikamamuutoksia ei voi korjata.
Valjaita valittaessa on tärkeää, että ne todella istuvat koiralle hyvin. Kannattaa myös kiinnittää huomiota valjaissa oleviin koviin kohtiin kuten solkiin ja lukkoihin. Ne painavat ja voivat aiheuttaa todella kipeitä hankaumia.
Valjaiden huono puoli on se, että koira saa vetämiseen huomattavasti enemmän voimaa kuin kaulapannan kanssa. Tämä voi olla taluttajalle suuri ongelma. Isokokoinen koira on vahva ja sitä voi olla vaikea hallita, jos se vetää koko kehollaan. Valjaisiin siirtyminen on koiran kannalta turvallisempaa, mutta se ei yleensä vielä ratkaise varsinaista ongelmaa. Satunnaisesti näin voi kuitenkin käydä: koira, joka vetää kivusta poispäin, saattaa lopettaa vetämisen valjaisiin siirryttäessä.
Kuonopanta ja vedonestovaljaat
Kuonopanta on eläinkaupoista saatava hevosen riimun tapainen opetusväline. Se on hyvä lisäapu nimenomaan koulutusvaiheessa. Sitä ei missään nimessä ole tarkoitettu päivittäiseen loppuelämän käyttöön. Oikein käytettynä kuonopanta voi koulutusvaiheessa olla avuksi, mutta väärinkäytettynä se voi olla todella vaarallinen. Koira oppii yllättävän nopeasti vetämään myös kuonopannan kanssa. Se jännittää niskalihakset, jolloin kiskominen onnistuu vallan mainiosti. Tämä luonnollisesti jumiuttaa niskalihakset.
Kiristyvät vedonestovaljaat aiheuttavat kivuliaan paineen herkkiin kohtiin, kuten kainaloihin. Rankaisukeskeiset ulkoiluttamisvälineet eivät ole reiluja koiran kannalta, sillä koiran voi opettaa kävelemään vetämättä myös ilman rankaisuja.
Luulisi, että vetäminen ei ole koiralle kovinkaan miellyttävää. Miksi se silti vetää?
Syyt hihnassa vetämiselle ovat selvät:
Koirat ovat älykkäitä eläimiä, jotka rakastavat toimintaa. Ympäristön tutkiminen on yksi koiran psyykkisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä puuha, jota jokaisen koiran tulisi saada harrastaa riittävästi. Useinkaan taluttajan kärsivällisyys ei riitä siihen, että koira saisi riittävän kauan tutkia yhtä hajua.
Vetäminen on aina opittu käytös. Käytöstä kannattaa lähteä muokkaamaan mahdollisimman ajoissa. Terveydelliset riskit vähenevät ja käytöksen muokkaaminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän aikaa koira on hihnassa vetänyt. Jokainen koira – myös se paatunein kiskoja - on mahdollista kouluttaa uudelleen suhteellisen lyhyessä ajassa. Jos omat taidot eivät riitä, kannattaa ottaa yhteyttä koulutuksen ammattilaiseen. Vetäminen ei katoa itsekseen. Joka kerta, kun koira vetää lenkillä, vahvistuu tämä käytös.
Teksti: Tiia Mellin, näyttötutkinnon suorittanut koirahieroja ja Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja
Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Minna Tallberg