Talutin löysällä kävelemisen osaamattomuus vaikuttaa koko arkeen. Vetäminen myös vaarantaa koiran terveyden. Hihnakäyttäytymisen opettaminen pienelle pennulle on helpompaa kuin käytöksen korjaaminen myöhemmin. Seuraavat ohjeet sopivat myös aikuisen koiran uudelleenopetukseen.
Opettaminen kannattaa aloittaa heti, kun uuteen kotiin muuttanut pentu on toipunut matkanväsymyksestä ja näyttää tuntevan olonsa kotoisaksi. Tässä vaiheessa ympäristöön totuttaminen ja sosiaalistaminen ovat tärkeyslistalla ensimmäisinä.
Samaan aikaan voidaan kuitenkin aloittaa hihnakävelyn opettaminen. Nimestään huolimatta siinä ei aluksi käytetä hihnaa, vaan apuna käytetään kaiken koulutuksen perustaa eli kontaktin opettamista. Opeta siis kontakti koiralle ensin! Ohjeet löytyvät täältä.
Kun pääset kontaktin opetuksessa niin pitkälle, että pystyt palkitsemaan koiraa kontaktista 2-3 sekunnin välein myös silloin, kun liikutte, voit laittaa koiralle valjaat ja hihnan (katso video pantaan tai valjaisiin opettelusta), ja jatkaa harjoittelua kytkettynä. Palkitse taas aluksi koiraa 2–3 sekunnin välein ja harvenna sitten pikkuhiljaa vahvisteiden väliä.
Jossain vaiheessa hihna todennäköisesti kiristyy, kun pentu saa nenäänsä mielenkiintoisen hajun, jota sen on pakko päästä tutkimaan. Sen lisäksi, että vahvistat runsaasti lähelläsi pysymistä, sinun täytyy tehdä vetämisestä koiralle kannattamatonta puuhaa. Perussääntö on, että koira ei vetämällä koskaan pääse senttiäkään eteenpäin! Jokainen sentti, jonka se etenee vetäen, vahvistaa vetämistä. Myös maan mielenkiintoiset hajut toimivat vahvisteina. Kun koira pääsee vetämällä lähemmäksi palkkiotaan, vetäminen kannatti.
Jos koira kiristää hihnan, pidä hihna tiukalla ja odota, että koira ottaa kontaktin sinuun, jonka jälkeen se saa herkun, pääsee eteenpäin ja paineen tunne kaulalla katoaa. Tämä on hihnakäyttäytymisessä aina voimassa oleva perussääntö.
Taluttimen kiristymisestä tulee vähitellen koiralle merkki ottaa kontakti taluttajaan. Tätä kannattaa koulutuksessa hyödyntää. Kun koira itse kiristää hihnan nähdessään jotain mielenkiintoista, se saakin merkin (kiristyvän hihnan) kääntyä kohti sinua. Tämä täytyy opettaa koiralle, se ei tapahdu itsestään.
Yksi tärkeimmistä hyödyistä on, ettei koira silloin kiihdy kiristyksen tuntiessaan vaan päinvastoin rauhoittuu, koska tilanteesta seuraa kontaktin jälkeen rauhoittavaa syötävää. Useinhan koira kiihtyessään (esimerkiksi toisen koiran nähdessään) vetää hihnan tiukalle, ja kurja tunne kaulassa yhdistyy toiseen koiraan.
Mutta kun opetat koiran niin, että paineen tunne kaulassa saa koiran kaikissa tilanteissa kääntymään puoleesi namin toivossa, se ei voi räyhätä vastaantulijalle. Syöminen lähes aina rauhoittaa koiraa. Kaksi merkittävintä syytä remmirähinään on näin estetty. Koira oppii näin yhdistämään katukuvaan ilmaantuneen toisen koiran omistajalta tuleviin nameihin.
Hihnan löysääminen on taluttajan tehtävä, ei koiran! Ei ole yhdentekevää, milloin hihna löystyy ja kuka sen tekee - kouluttajan on hallittava vahvisteet voidakseen kouluttaa. Pidä hihna aina kireällä niin kauan, kunnes koira ottaa kontaktin taluttajaan. Löysää hihna täsmälleen samalla hetkellä. Näin pääset palkitsemaan koiraasi kontaktinotosta sekä namilla että paineen tunteen poistumisella ja eteenpäin pääsemisellä. HUOM! Hihnasta ei saa nykiä! Se vaurioittaa koiran niskaa ja/tai selkärankaa sekä kaulaa.
(Teksti jatkuu videon alla)
Kun koiran matka tyssää hihnan kiristymiseen, se oppii nopeasti ottamaan kontaktin päästäkseen taas eteenpäin. Jos et edelleen vahvista myös lähellä pysymistä, koira saa pääasiallisen vahvisteen maan hajuista. Lenkkeily alkaa muistuttaa jojoilua – koira menee hihnan päähän, kääntyy ja palkkion saatuaan kiristää taas hihnan. Jotta näin ei kävisi, on ohjaajan lähellä pysymistä ja sen kestoa vahvistettava. Kiinnitä huomiota palkkion laatuun: sinulta saatavan palkinnon on oltava koirasta arvokkaampi kuin hajumaailma.
Katso lisätietoa erilaisista vahvisteista ja niiden vaikutuksesta täältä.
Kun harjoittelu on edennyt niin pitkälle, että koira pystyy kulkemaan vierelläsi useita kymmeniä metrejä vieraassakin ympäristössä, voit aloittaa maan hajujen käyttämisen palkkioina. Vaatimuksena on edelleen, että koira ottaa kontaktin sinuun välittömästi, kun hihna kiristyy. Jos koira ei näin tee, se ei ole vielä valmis maan hajujen käyttöön palkkioina.
Harjoitelkaa tätä lenkillä sopivassa hajupaikassa. Kun koira vetää kohti hajua, sen hihna kiristyy ja se ottaa sinuun oppimallaan tavalla kontaktin. Sen sijaan, että palkitsisit koiran nyt namilla ja veisit koiran hajupaikan ohi, merkitsekin käytös kehulla ja vie koira nopeasti hajulähteelle. Näin koira saa haluamansa asian ottamalla sinuun kontaktin eli kysymällä lupaa sinulta.
Vastaavan harjoituksen voit tehdä myös ruokakupin avulla. Koira pääsee etenemään kohti ruokakuppia vain, kun se pysyttelee riittävän lähellä ja/tai pitää kontaktin sinuun.
Hyvä hihnakäytös vahvistaa itseään. Kun koira oppii, että se voi kävellä ilman paineen tunnetta kaulallaan tai kehossaan ja että nimenomaan niin pääsee parhaimpiin paikkoihin, käytös alkaa vahvistua vauhdilla. Tottahan koira mieluiten kulkee ilman paineen tunnetta kurkussaan. Se, että koirat eivät ilman opettamista niin tee, johtuu vain siitä, että ne eivät pysty päättelemään.
Älä ohjaa koiraa taluttimesta. Jotta koira ei missään vaiheessa tottuisi pannan tai valjaiden kiristymiseen, opeta koiralle käskyt ”mennään” ja ”odota” toistamalla sanoja, kun itse lähdet liikkeelle tai pysähdyt. Kun koira toistojen myötä pysähtyy ja lähtee liikkeelle pyynnöstä, ei talutinta tarvitse käyttää koiran kulkemisen ohjaamiseen ja hihna on vain rekvisiittaa!
Varmasti jokaiselle tulee niitä hetkiä, jolloin ei jaksa olla määrätietoinen ja selkeä. Ei jaksa kouluttaa, haluaisi vain kävellä. Silloinkin on tärkeä muistaa kaksi asiaa:
Kun siis tulee hetki (ja niitä varmasti tulee), jolloin et jaksa aktiivisesti kouluttaa koiraa, kannattaa antaa koiran päättää suunta ja vauhti ja pitää itse huolta siitä, ettei hihna pääse kiristymään. Tällaisesta satunnaisesta kerrasta koira ei vielä opi sen kummemmin määräämään lenkin tahtia, se ei tajua tekevänsä niin. Mutta jos se pääsee hihna kireällä eteenpäin, se oppii varmasti vetämään!
Kun koira on oppinut kulkemaan hienosti hihnassa, voidaan vähitellen vähentää ohjaajalta tulevia palkkioita ja käyttää maan hajuja palkkiona. Ja jos hihnakäytöksessä alkaa taas olla puutteita, voit aina palata vahvistamaan kontaktia. Vähentämällä ohjaajalta tulevien palkkioiden määrää takaat koiralle koiramaisen vapaa-ajan eli ulkoilun ilman, että koiralla olisi tarve tuijottaa taluttajaansa koko ajan. Maassa olevat vahvisteet kyllä hoitavat työnsä. Jäljelle jää kauniisti hihnassa kulkeva koira, joka tarpeen tullen osaa pitää kontaktia taluttajaansa!
Teksti: Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja