Onko ihmisille vihainen koira toivoton tapaus?

Image

Elämä saattaa helpottua: useasti päivässä murissut koira tekeekin niin ehkä kerran kuukaudessa. Silti koiran käyttäytymisen ei voida koskaan luvata muuttuvan niin takuuvarmasti, etteikö se koskaan tai missään tilanteessa enää hyökkäisi. Jos perheessä on pieniä lapsia tai vanhuksia, vähäinenkin riski saattaa olla liikaa. Etenkin suurikokoisen tai voimakkaasti hyökkäävän koiran tapauksessa joudutaan tilannetta arvioitaessa tiedostamaan tosiasiat eli millaiseen tilanteeseen voidaan parhaimmillaankin päästä.

Jos taas koira on korkeintaan keskikokoinen ja sen käytös on enemmänkin häiritsevää kuin vaarallista, perheen turvallisuus on helpommin varmistettavissa. Hoitoon tai käyttäytymisterapiaan voidaan ryhtyä, kunhan käytöksen syy saadaan määritettyä ja syy näyttää siltä, että se voidaan korjata. Mistään toimista ei kuitenkaan ole pysyvää hyötyä, ellei koko perhe pysty sitoutumaan koulutukseen ja elinolojen muuttamiseen!

Paras hoitoennuste on sellaisella hyökkäävyydellä, joka on täysin ennustettavissa. Koira siis käyttäytyy aggressiivisesti aina vain tietyssä tilanteessa, tai voimistaa ensin uhkauseleitään ja hyökkää vasta sitten. Mutta jos koira on aggressiivinen monissa eri tilanteissa, tehtävä on vaikeampi ja työläämpi: käytöksen syiden etsimisessä kuluu aikaa, sillä koiran hyökkäävyydellä voi joissain tilanteissa olla toisistaan riippumaton eri syy, joskus taas sama. Kouluttamisessakin on työtä, sillä koiran suhtautumista pitää muuttaa moneen tilanteeseen ja sille pitää opettaa monta uutta tapaa toimia.

Jokainen tilanne, jossa koira käyttäytyy aggressiivisesti, laskee sen yleistä ärsykekynnystä murisemiseen, hyökkäämiseen ja puremiseen. Siksi piha-aidalla ohikulkijoille ärjyvä koira on alttiimpi puremaan ruokakuppiaan lähestyviä ihmisiä, myös sellaisissa tilanteissa, jossa se muutoin vain murisisi. Käytös siis vahvistuu, kun sitä harjoitetaan, ja siksi tilanteen korjaamiseen kannattaa ryhtyä heti, kun ongelmia havaitaan. Jos et itse saa tilannetta heti ratkottua, pyydä välittömästi apua.

Mistä apua sitten haetaan? Jotta aggressiivisuus saataisiin pysyvästi vähenemään tai jopa poistumaan, käytöksen todellisen syyn selvittäminen on välttämätöntä. Etsi siis apua sellaisilta tahoilta, joilla on riittävä pohjakoulutus juuri syyn paikallistamiseen. Usein tarvitaan eri tahojen yhteistyötä: eläinlääkäri ja ongelmakoirakouluttaja yhdessä tai erikseen auttavat tilanteen hahmottamisessa ja hoitosuunnitelman laatimisessa. Kouluttajan kohdalla on hyvä varmistua siitä, että hän on OPH:n virallisen ammattitutkinnon suorittanut (eläintenhoitajan at, osaamisalana eläintenkouluttaja), sillä tämäntyyppisissä ongelmissa tarvitaan koulutusosaamisen lisäksi myös laajaa tietoa koiran fysiologiasta ja lajinomaisesta käyttäytymisestä. Osaamista saattaa löytyä myös muita tahoilta, mutta siitä voi olla vaikea etukäteen varmistua. Joka tapauksessa on selvää, että sellaisia neuvoja ei kannata kuunnella, joissa lähdetään kouluttamaan koiraa ilman perinpohjaista syyn selvittämistä (kuten kivun mahdollisuuden poissulkemista) tai joissa kaikkeen hyökkäävyyteen tunnutaan antavan samanlaisia neuvoja (joskus jopa näkemättä koiraa ensin kotioloissa).

Ennuste on hyvä silloin, kun koiran aggressiivisuus saa alkunsa suoraan sellaisesta sairaudesta tai kivusta, joka on täysin parannettavissa. Kun terveydentila on ensin kohentunut, päästään usein vielä kouluttamaankin, sillä koira on saattanut oppia pitämään joitain tilanteita epämiellyttävänä ja puolustautumisesta on tullut tapa.

Jos aggressiivisuuden syytä ei löydetä, käytös ei yleensä vähene itsekseen (pikemminkin voimistuu). Hankalimmillaan tilanne on silloin, jos koiran käytöstä ei pystytä millään ennakoimaan: koira käyttäytyy pitkiä aikoja ystävällisesti ja puree joskus voimakkaasti ilman ennakkovaroitusta. Tilanne voi olla yllättävyytensä vuoksi ihmisille niin vaarallinen, että koira joudutaan lopettamaan. Onneksi syy yleensä löytyy viimeistään ammattiauttajien avulla, myös niissä tapauksissa, jossa koiran käyttäytyminen on omistajien silmissä näyttänyt ensin täysin käsittämättömältä. Ja kun syy löytyy, voidaan tehdä suunnitelma tilanteen korjaamiseksi.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Pääkuva: Ida Lehtonen