Karjalankarhukoira on Karjalan saloseutujen vanha mustavalkoinen suurriistakoira, jolla alkukantaiset metsästysvietit ovat vielä vahvoina havaittavissa. Hirvikoirana karjalankarhukoira on Suomessa nykyään varsin suosittu, 20 yleisimmän rodun joukossa. Rotu haukkuu myös karhua. Pentuja syntyy vuodessa 500-800, Suomessa on karjalankarhukoiria noin 6000.
Karjalankarhukoiran tyyppisiä suurriistakoiria on ollut sekä Laatokan Karjalassa, Aunuksessa, Vienassa että Venäjän länsiosissa. Vähän ennen toista maailmansotaa alkoi Laatokan Karjalassa koiramateriaalin kartoitus. Rotu vahvistettiin 1936. Talvisota lähes hävitti karhukoirakannan, mutta jatkosodan aikana suomalaiset saivat rotuun ratkaisevan jalostusmateriaalin täydennyksen Itä-Karjalasta. Rodusta tuli sodan jälkeen Suomessa erittäin suosittu. Karjalankarhukoiran etuna metsästyksessä pidetään myös sen isäntään pitämää tiivistä yhteyttä. Viime vuosina karhukannan elpyessä on myös todettu karjalankarhukoiran nimensä mukaisesti olevan edelleen verrattoman suurpetokoiran. Yksi karjalankarhukoira on nimetty Kennelliiton sankarikoiraksi sen pelastettua isäntänsä hengen karhun kynsistä.
Karjalankarhukoira on voimakasluonteinen ja jotkut yksilöt ovat omissa oloissaan viihtyviä. Karjalankarhukoira on omistajaansa syvästi kiintyvä. Etenkin urokset tulevat yleensä huonosti toimeen toisten uroskoirien kanssa. Rodun metsästysvietti on erityisen selvä. Karjalankarhukoira työskentelee riistan parissa itsenäisesti, mutta pitää myös yhteyttä omistajaansa. Sen hajuaisti ja suuntavaisto ovat erinomaiset. Karhukoiria pidettiin aiemmin ihmisille vihaisina, mutta tämä ominaisuus on väistynyt. Osa koirista suhtautuu melko välinpitämättömästi ihmisiin, yhä useammat karhukoirat ovat hyvinkin luottavaisia vieraita kohtaan. Se myös vahtii mielellään.
Karjalankarhukoira on varsin terve rotu, jolla kuitenkin esiintyy jonkin verran lieviä silmäsairauksia ja lonkkavikaa. Karjalankarhukoira-rodulla on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), joka määrittelee tietyt ehdot molemmille vanhemmille ennen astutusta. Epilepsiaa seurataan myös, vaikka karhukoira rotuna on lähestulkoon vapaa epilepsian osalta
Rodun turkki ei kaipaa erityisempää hoitamista.