Suomessa koiria kasvatetaan kotioloissa. Monesti puhutaan kuitenkin kenneleistä, kun viitataan koirankasvattajaan.
Kotonaan kasvattajan on helppo totuttaa pentu syntymästään saakka samankaltaisiin olosuhteisiin, jotka se kohtaa uudessa kodissaan. Pentu tutustuu erilaisiin pintoihin kuten liukkaaseen lattiaan ja mattoihin sekä oppii normaaliin elämään kuuluvia muita asioita perheen jäsenenä.
Koirankasvattajalla on usein kennelnimi, joka lisätään koiran nimen etuliitteeksi. Kennelnimi toimii ikään kuin koiran sukunimenä ja kertoo keneltä kasvattajalta koira on lähtöisin.
Kennelnimi myös kertoo, että kasvattaja on hyväksynyt Kennelliiton asettamat hyvän ja vastuullisen koiranpidon ja koirankasvatuksen periaatteet allekirjoittamalla kasvattajasitoumuksen ja suorittanut hyväksytysti kasvattajan peruskurssin.
Monet kennelit antavat uudelle omistajalle ohjeet pennun hoidosta ja ruokinnasta. Alkuajan kysymyksissä kannattaakin aina ensin kääntyä kasvattajan puoleen, sillä hän tuntee rodun parhaiten. Hän on myös nähnyt pentusi alkuvaiheet.
Teksti: Kennelliitto
Kuva: Hannu Huttu