Koira on lihansyöjien jälkeläinen, joka on sopeutunut hyväksikäyttämään myös hiilihydraatteja. Ruuansulatuskanavan tärkein tehtävä on pilkkoa ruokamassa sellaiseen muotoon, että siinä olevat aineenvaihdunnalle tarpeelliset ravintoaineet ovat imeytyvässä muodossa ja huolehtia niiden talteenotosta.
Lihansyöjä sulattaa ruokansa ruuansulautuskanavan erittämien entsyymien avulla. Pääosa ruokamassan sisältämistä ravintoaineista otetaan talteen ohutsuolessa, kun taas pääosa massan sisältämästä vedestä imeytyy elimistöön paksunsuolen alueella. Paksusuoli säätelee siis ulosteen sisältämän veden määrää. Normaali uloste sisältää 75 % vettä ja 25 % kiinteää ainesta.
Lihansyöjän ruuansulatuselimistö on tilavuudeltaan pieni. Siksi koiran on saatava energiapitoista ruokaa pieninä annoksina. Tällöin estetään vatsalaukun ylitäyttyminen ja venyminen ja siitä seuraavat ongelmat, kuten vatsalaukun kiertyminen. Lisäksi on muistettava, ettei koiran ruuansulatus siedä nopeita muutoksia, vaan kaikki ruokinnan muutokset on tehtävä vähitellen.
Ripuli on ulostetta, jonka nestepitoisuus on normaalia suurempi. Ripulissa paksusuolen kyky säädellä nesteen ja kiinteän aineen pitoisuutta ulosteessa on ylittynyt. Äkillisesti ilmaantuvan ripulin tavallisimmat syyt ovat ylensyönti, hotkiminen, virukset, bakteerit, loiset, alkueläimet, ruoka-aineyliherkkyys, stressi, huonolaatuinen ruoka tai vesi, taikka ripuli voi olla seurausta jostakin perussairaudesta, kuten esim. haiman vajaatoiminnasta tai ruuansulatuskanavan kasvainsairaudesta..
Ripuli voidaan jakaa ulkoisten merkkien avulla kahteen osaan. Ohutsuoliperäisessä ripulissa koiran yleiskunto voi heiketä nopeasti ja se laihtuu. Paksusuoliperäisessä ripulissa koira ei yleensä laihdu ellei sairaus ole jo pitkälle edennyt. Paksusuoliripulissa koiran uloste voi olla limaista tai siinä voi olla kirkasta verta. Jos koiran uloste on väriltään lähes mustaa tai hyvin tummaa, sisältää se todennäköisesti ruuansulatuskanavan alkupäästä vuotanutta verta, joka matkallaan suolen läpi muuttuu väriltään lähes mustaksi.
Sisäloiset
Sisäloiset ovat yleinen ruuansulautuskanavan oirehtimisen syy. Suomessa ylivoimaisesti yleisin koiran ruuansulatuskanavassa, tarkemmin ohutsuolessa asustava loinen, on pyörömatoihin kuuluva suolinkainen, joka on noin 15 cm pituinen vaalea spagettimainen mato. Pentu saa suolinkaistartunnan yleensä jo emältään istukan kautta kantoaikana tai maidon välityksellä pian syntymän jälkeen. Kaikkein alttiimpia loistartunnoille ovat monikoiratalouksissa elävät koirat, jotka retkeilevät ahkerasti erilaisissa koiratapahtumissajai koirat, jotka ulkoilevat huonosti puhdistetuissa koirapuistoissa. Kerääthän aina koirasi ulosteet pois kadulta ja puistoista?
Ruuan ja juoman tai kontaktin kautta leviävät ripulit
Huonolaatuinen, väärissä olosuhteissa säilytetty ruoka tai juomavesi voi sisältää runsaasti bakteereita tai alkueläimiä, jotka voivat aiheuttaa koiralle ripulin. Kaikki koirat eivät välttämättä saa oireita, mutta tartunnalle herkimmät yksilöt, erityisesti juuri stressin alaisena olevat sekä nuoret ja iäkkäät koirat, voivat sairastua. Virukset leviävät helposti suoraan koirasta koiraan tai virusta kantavan koiran eritteiden, kuten ulosteiden välityksellä.
Ruoka-aineallergia
Herkistyminen jollekin tietylle ruoka-aineelle ei tapahdu yhdessä yössä, vaan allergian aiheuttajaa on yleensä ollut jo pitkään koiran ruokavaliossa. Kun mitkään muut pitkään jatkuneen ripulin tutkimus- tai hoitotoimenpiteet eivät ole tuottaneet tulosta, kannattaa tämäkin vaihtoehto sulkea pois. Koiralle suunnitellaan 8-10 viikon ajaksi ruokavalio, joka ei saa sisältää mitään sen aiemmin pitkäaikaisesti syömiä ravintoaineita.
Löysävatsan tukitoimet
Kun koira alkaa äkillisesti ripuloida, aloitetaan pitämällä koiraa joitakin päiviä (2-3 päivää) kevennytyllä ruokavaliolla (esim. riisi ja raejuusto). Vettä tulee olla vapaasti saatavilla ja ripuloivan koiran tuleekin juoda normaalia enemmän. Neljäntenä päivänä voidaan riisin joukkoon lisätä lusikallinen koiran omaa muonaa, jonka määrää lisätään päivä päivältä. Koiralle suolistohäiriön aikana annettavan ruuan tulee olla mahdollisimman rasvatonta.
Jos ripuli ei rauhoitu kolmen päivän kuluessa tai koiralla on myös muita oireita (esim. väsymys, kuume, kivut, veriset tai tummat ulosteet, voimakas oksentelu) on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Ripuloivat tai oksentavat pennut sekä vanhukset kuivuvat nopeasti, joten ne on syytä viedä eläinlääkärin nähtäväksi viivyttelemättä.
Keskushermostossa sijaitseva oksennuskeskus säätelee oksennusrefleksin toimintaa. Refleksin perimmäisenä tarkoituksena on poistaa ruuansulatuskanavasta sinne mahdollisesti joutunut sopimaton materiaali, mutta se reagoi myös moniin muihinkin ärsykkeisiin, kuten esim. tietyntyyppiseen liikkeeseen (matkapahoinvointi). Tietoa oksennuskeskukselle kerääviä hermopäätteitä onkin runsaasti etenkin ruuansulatuskanavan alueella. Oksentaminen ei ole koiralle normaalia muulloin kuin emän oksentaessa osittain sulanutta ruokaa pennuilleen. Muissa tapauksissa se voi olla merkki vakavasta sairaudesta.
Oksentamisen syitä on monia. Nopeasti alkava lyhytaikainen oksentaminen on hyvin yleistä koirilla ja se liittyy usein edellä mainittuun sopimattomaan nautittuun aineeseen. Monet tarttuvat virustaudit ja muuta mahalaukun alueen tulehdukset saavat myös aikaan voimakastakin oksentamista. Nämä kuitenkin usein rajoittuvat itsestään muutamassa päivässä. Jos oksentaminen kuitenkin on rajua (edes vesi ei pysy sisällä) ja koira on vetämätön tai kuumeinen, on aina syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.
Koirilla on taipumus syödä ruohoa ja oksentaa pian sen jälkeen kaikki syöty ruoho ulos. Tavan perimmäistä tarkoitusta ei tunneta, mutta sillä saattaa olla yhteys ruuansulatuskanavan puhdistamiseen.
Matkapahoinvoinnin taustalla on usein pelko ko. kulkuvälinettä kohtaan. Pentu on syytä totuttaa kehuja ja palkkioita käyttäen kulkemaan autossa mahdollisimman pian sen tultua uuteen kotiin, jotta pelkoa ei syntyisi. Jos kyseessä on puhdas matkapahoinvointi, siihen on olemassa lääkitys, jota kannattaa kysyä eläinlääkäriltä. Jos koira joka kerran tuntee olonsa huonoksi automatkalle joutuessaan, tämä myös altistaa sen autopelolle.
Oksentaminen ei ole koiralle normaalia muulloin kuin silloin, kun emä oksentaa osittain sulavaa ruokaa pennuilleen. Jos koira oksentelee useita kertoja kuussa, viikoittain tai jopa päivittäin, koira on vietävä eläinlääkärin tutkittavaksi, sillä krooninen pitkään jatkuva tai usein toistuva oksentaminen voi olla merkki vakavasta sairaudesta, kuten kasvainsairaudesta, maksan- tai munuaisten vajaatoiminnasta, sokeritaudista tai haimatulehduksesta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oikea diagnoosi ja hoito aloitetaan, sitä todennäköisempää on myös paraneminen.
Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri
Kuva: Jukka Pätynen