Koira - canis lupus familiaris

Pitkään uskottiin, että ihminen kesytti susia ja näin aktiivisesti kehitti kesykoiran, mutta nykytietämyksen mukaan koirat pikemminkin kesyyntyivät vuosituhansien saatossa elämällä ihmisasutusten lähellä ja toimien eräänlaisena jätehuoltona. Näin kehittyi kantoja, joista sukupolvensa kesyimmät jatkoivat sukua, ja kesykoira sai alkunsa.

Uusimpien tutkimusten mukaan suurin osa nykyisistä koiraroduista polveutuu Lähi-idän susista. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, saivatko ensimmäiset kesykoirat alkunsa siellä vai Kiinassa. Eri koiralinjoja on kuitenkin erkaantunut susista eri ajankohtina ja geenienvaihtoa suuntaan ja toiseen on ollut sen jälkeenkin. Esimerkiksi vain Skandinaviassa ja pääosin lappalaisroduissa esiintyvän geenien ryhmän arvellaan saaneen alkunsa melko tuoreesta, korkeintaan muutaman sadan tai tuhannen vuoden takaisesta susiristeymästä. Vaikka koirat ja sudet yhä voivat saada lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä keskenään on kesykoiramme luokiteltu omaksi lajikseen.

Kun koira alkoi kesyyntyä

Kun ihmiset asettuivat asumaan kyläyhteisöissä, koiraeläimet alkoivat kesyyntyä. Kiinalaistutkimuksen mukaan koiraeläinten kesyyntyminen ajoittuu melko tarkasti samaan ajankohtaan riisinviljelyn aloittamisen kanssa. Luonnonvaraisten koiraeläinten hengissä säilymisen ehtona oli kyky suurriistan metsästämiseen laumassa sekä arkuus, koska ihmiset todennäköisesti metsästivät myös susia turkin ja lihan vuoksi. Kylän lähellä eläville koiraeläimille taas kesyys ja myöhemmin kotieläinten rauhaan jättäminen oli eduksi.

Image

Sellainen yksilö, joka ei paennut yhtä kauas ja yhtä pienestä ärsykkeestä kuin muut, sai enemmän syötävää. Näin kesyys pääsi yleistymään sukupolvi toisensa jälkeen. Minkään suunnitelmallisen jalostuksen tulos kesykoiramme eivät siis alun perin ole, vaikka ihmiset ovatkin tahtomattaan muovanneet sitä. Jo 16 000 vuotta sitten koiraeläinten luustossa on ollut näkyvissä kesyyntymiseen liittyviä muutoksia.

Kun koira alkoi kesyyntyä, myös sen ulkoiset piirteet muuttuivat. Kaikilla kesykoirilla on pienempi kallo, pienemmät hampaat ja lyhyempi kuono-osa kuin susilla. Koirilla esiintyy sutta enemmän vaihtelua väreissä, korvien asennossa, koossa ja rakenteessa. Myös koirien käyttäytyminen on muuttunut, eikä koira ole käyttäytymiseltään susi.

Koiran ja suden käyttäytymisessä eroja

Joitain kymmeniä vuosia sitten vallalla oli vielä käsitys, jonka mukaan koirien käyttäytyminen oli miltei täysin rinnastettavissa susien käyttäytymiseen. Susien käyttäytymistäkin tarkkailtiin tuolloin pääosin ahtaissa tarhaolosuhteissa, jossa sudet elivät lajilleen epätyypillisissä oloissa. Kun näitä tutkimustuloksia yritettiin soveltaa käytännön koiranpitoon ja -koulutukseen, ongelmia syntyi väistämättä.

Koira on kehittynyt suurriistaa metsästävästä laumaeläimestä pikemminkin tunkiolta ruokaansa etsiväksi yksineläjäksi ja ihmisen kanssa yhdessä toimijaksi. Susiin verrattuna koira kiintyy helposti ihmiseen ja koirat ovat kauttaltaan vähemmän synnynnäisesti arkoja kuin sudet.

Koiriin on aikojen saatossa yleistynyt joitakin tärkeitä piirteitä, joilla ne ovat menestyneet ihmisten seuralaisina. Susiin verrattuna koirien sosialistumiskausi on pitkä, sudenpennuilla se loppuu jo parin viikon iässä. Koirien sosialistumiskausi jatkuu pitkään, vähintään 10-12 viikkoon asti, ja koira on synnynnäisesti kesy eli domestikoitunut. Jos ottaisi kotiinsa suden- tai dingonpennun ja kesyttäisi sen syntymästä asti, siitä tulisi silti vähemmän kesy kuin koiranpennusta, ja sen jälkeläiset pitäisi kesyttää taas alusta asti.

Koirien aivot eivät enää ole samanlaiset kuin suden aivot: susi on erinomainen ongelmanratkaisutehtävissä, kun taas koira on ihmisten kanssa toimimisessa paljon etevämpi. Koirien koulutettavuus on parempi, niiden käytöksen muokkaaminen on helppoa ja koirat sopeutuvat hyvin uusiin ympäristöihin aikuisenakin.

Koira on erikoistumisen mestari. Tutkimusten mukaan koirien sukulaisuussuhteet seuraavat hämmästyttävän tarkasti maailman kennelliittojen laatimia roturyhmärajoja. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta eri ryhmiin kuuluvat koirat ovat lähtöisin samoista esi-isistä.

Teksti: Tuire Kaimio ja Minna Tallberg, näyttötutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat

Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Minna Tallberg