Kouluttamista ei kannata aloittaa, ennen kuin palkinto (eli vahviste) on kunnossa. Mitä täsmällisemmin saat palkitsemisen ajoitettua sitä nopeammin koira ymmärtää, mitä sen kannattaa tehdä saadakseen palkkion.
Kun koiralle opetetaan uutta asiaa, sen pitää saada palkinto joka kerran toimiessaan oikein. Myös palkinnon antamisen suunnalla on väliä. Näin oppiminen etenee sujuvasti ja mahdollisimman vähällä työllä.
Palkinto toimii hyvänä vahvisteena vain, jos se on sellainen, mitä koira oikeasti sillä hetkellä haluaa tai käytöksellään tavoittelee. Muuten koira ei opi.
Sopiva palkinto voi vaihdella tilanteesta toiseen. Erilaiset palkinnot vahvistavat usein myös erilaisia tunnetiloja. Ruoka rauhoittaa, lelun repiminen yleensä kiihdyttää. Palkinto voi olla esimerkiksi nami, vesi, tuttu ihminen, ulos pääseminen, lelu, autosta pois hyppääminen tai autoon hyppääminen, toisten koirien luo pääseminen tai iloinen ääni. On hyvin yksilöllistä, minkä asian mikäkin koira kokee jossain tilanteessa palkinnoksi.
Joskus myös esimerkiksi toruminen voi olla kenkää järsivän pennun mielestä palkinto, jos se saa torumisen jälkeen omiin ajatuksiinsa vaipuneelta ihmiseltä vihdoin huomiota. Silloin ihminen voi vahingossa tulla vahvistaneeksi juuri sitä käyttäytymistä, mistä hän halusi päästä eroon. Niinpä koira seuraavallakin kerralla hakee kengän suuhunsa halutessaan olla ihmisensä kanssa. Muista siis palkita jo ennen kuin koira on ehtinyt tehdä väärin, silloin kun asiat ovat vielä hyvin. Koira tekee niitä asioita, jotka se kokee kannattaviksi!
Jos vain voi, koulutuksessa kannattaa käyttää ainakin aluksi palkintona namipaloja. Syöminen rauhoittaa koiraa ja se sopii useimpiin tehtäviin. Namien antaminen on helppoa ja mikä tärkeintä: pienenpienen helposti syötävän herkkupalan koira nielaisee silmänräpäyksessä. Niitä voi antaa koiralle riittävän tiheästi, mikä on oleellista oppimisen kannalta. Päästään siis heti toistamaan harjoitusta (lelulla tai leikillä palkittaessa menee käytännön syistä aikaa, ennen kuin päästään jatkamaan). Koulutuksessa tarvitaan toistoja pienen ajan sisällä kymmeniä, satoja ja yleistämisvaiheessa tuhansiakin, joten nameilla kouluttaessa riittävä toistomäärä saavutetaan todennäköisesti nopeimmin.
Testaa erilaisia herkkupaloja. Vaihtele ja sekoittele nameja tarvittaessa. Ota huomioon, että kotona koiralle kelpaavat namit eivät välttämättä riitä uudessa paikassa. Valitse siis vaikeaan harjoitukseen mukaan erityisherkkuja!
Tehokkain palkinto olisi yleensä se, mitä koira oikeasti tilanteessa käytöksellään tavoittelee. (Lue lisää koiran oppimisesta.) Pennun sylissäolon opettamisessa käytetään palkintona kiinnipitämisen mukavuutta ja pois pääsemistä. Hihnassa kävelemisen opettamisessa taas lopuksi erilaisten hajujen haistamista.
Jotta koira tietäisi, mistä sitä palkitaan, palkinnon on tultava täsmälleen silloin kun koira tekee oikein. Muuten koira ei opi. Jos haluat koiran oppivan istumisen, anna palkinto sillä hetkellä, kun koira istuu, ei kun sen takapuoli on jo ylhäällä.
Namien antamisen ajoittaminen on joskus hankalaa, puhumattakaan siitä, miten hankalia ajoitettavia ovat monet muut palkinnot oven avaamisesta lähtien. Jotta saisit ajoituksen mahdollisimman täsmälliseksi, sinun kannattaa opettaa koiralle joku signaali merkiksi siitä, että palkinto on tulossa. Takapuoli maassa – naks – nami. Näin varsinaisen palkinnon antamiselle jää enemmän aikaa. Pyri silti olemaan mahdollisimman nopea varsinaisen palkinnon tarjoamisessa.
Signaali voi olla esimerkiksi naksuttimen ääni, vihellys, aina samana pysyvä sana (vaikka ”hyvä”) tai kielen napsautus. Jos käytät sanaa, sano se selvästi ja lyhyesti, mieluiten iloisella äänellä. Koiran on voitava erottaa se muusta puheestasi.
Voit yhdistää (eli ehdollistaa) palkinnon valitsemaasi signaaliin ennen kuin aloitat varsinaisen koulutuksen = naksauta kielellä (voit korvata tämän sanalla ”hyvä”) ja anna koiralle välittömästi nami. Toista samaa muutamia kymmeniä kertoja. Näin varmistut siitä, että koira varmasti tietää, mistä on kysymys eli että signaali tuo sille namin maun suuhun.
Tästä eteenpäin voit käyttää signaalia (tarkemmin sanottuna ehdollista vahvistetta) kertomaan koiralle: ”Nyt teit oikein, saat palkinnon!”.
Jotta signaali toimisi kuten pitää, pidä kouluttaessasi huolta seuraavista asioista:
Voit auttaa koiraa oppimaan myös sillä, mistä palkinnon annat. Esimerkiksi häkkiin menemisessä palkkio kannattaa antaa häkistä. Jos haluat, että koira oppii kävelemään vasemmalla puolellasi, anna nami aina samasta kohdasta. Tämä ei silti tarkoita namilla houkuttelemista: voit pitää namit taskussa, naksauttaa kun koira kävelee vierelläsi ja kaivaa koiralle vasta sitten taskusta namin.
Uutta asiaa opettelevan koiran on saatava palkinto vähintään viiden sekunnin välein. Aseta siis vaatimustaso aluksi alas ja kun nostat sitä, nosta niin vähän, että koiran on helppo onnistua. Jos koira ei onnistu yrityksissään, se turhautuu ja saattaa vaikuttaa siltä kuin koulutus ei kiinnostaisi. Se lakkaa yrittämästä, kiihtyy ja alkaa haukkua tai hyöriä, käy nostamassa koipeaan jne. Vaikka turhautuminen ei näkyisi, se estää tai hidastaa oppimista todella paljon.
Namia menee alussa paljon. Kun koira vasta opettelee asiaa, sen todella pitää saada palkinto joka kerran onnistuessaan. Muuten sille jää epäselväksi, mistä tarkalleen ottaen palkinnon saa.
Mutta kun koira on oppinut tehtävän valmiiksi ja osaa sen kerta toisensa jälkeen loistavaksi, palkitsemista vähennetään. Määrää vähennetään aluksi kotona, missä on vähiten häiriötä koiralle. Vähennä nameja vähitellen ja sattumanvaraisesti. Tarkoitus on, että koira ei tiedä, milloin seuraava nami tulee. Siten motivaatio pysyy yllä. Aina kannattaa yrittää, sillä palkkio saattaa koska vain tulla. Muista kuitenkin jatkaa palkitsemista silloin tällöin myös sitten, kun koira jo osaa sujuvasti. Koira voi tässä vaiheessa saada myös jostain tehtäväkseen palkinnokseen toisen tehtävän, minkä suorittamisesta se pitää ja mistä se tietää lopulta saavansa palkinnon.
Teksti: Tuire Kaimio, Miia Kantinkoski ja Jenny Koljonen, näyttötutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat
Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Sari Paavilainen