Ihmisenkin on helppo havaita erot koiran asennon rentoudessa tai jännittyneisyydessä: rennon koiran häntäkin roikkuu levollisesti ja korvien asento on rento. Mutta kun koira huomaa jotain jännittävää, sen korvat osoittavat (ainakin tyvestä) suoraan eteenpäin ja häntä kohoaa. Joskus koira jättää myös toisen etujalan koholleen.
Vaikka koirat eivät muuten aina elekieltämme ymmärrä, ihmisen rentouden ja jännittyneisyyden nekin pystyvät vastaavasti havaitsemaan. Jos haluat rauhoittaa jännittynyttä koiraa, ole itse rento.
Jos koiralla on tarve tekeytyä suuremmaksi tai uhkailla (katso kuva alta), se liikkuu jäykin jaloin koko keho suorassa, korvat ja häntäkin jäykästi koholla, suupielet taaksepäin. Jos koira on lisäksi epävarma tai kiukkuinen, hartioiden välissä ja takaosan päällä olevat karvat saattavat kohota pystyyn. Koira saattaa tehostaa viestiä paljastamalla hampaansa. Uhkauksen tärkein tehtävä on välttää tilanteen kärjistyminen riidaksi.
Useimmat koirat ovat mestareita liennyttelemään ja rauhoittelemaan toisia koiria. Elekieli on päinvastaista kuin edellisessä esimerkissä: kehon asento on kauttaaltaan matalampi, häntä riippuu alhaalla ja luimuun painetut korvat saavat myös pään näyttämään pienemmältä. Jos koiralla vain on mahdollisuus (se on vapaana tai pitkässä taluttimessa), se lähestyy vastapuolta kohteliaasti kaartaen eikä suoraan.
Koira saattaa myös kääntyä selälleen paljastaen vatsansa nuuhkittavaksi, ja se saattaa tässä asennossa myös virtsata. Kyseessä on äärimmäinen liennyttely- tai alistumisele, joka on yleinen varsinkin nuorilla villeillä koiraeläimillä (aikuistenkin koirien käyttäytyminen on pentumaista). Monet koirat tervehtivät perheenjäseniään tällä tavoin varsinkin, jos he ovat olleet pitkään poissa.
Pelokas tai epävarma koira kyyristelee ja painaa häntänsä alas, jopa koipien väliin. Korvatkin ovat tiukasti painuneina. Jos pelko on voimakasta eikä koira pääse pakenemaan, se saattaa uhkailla huuliaan kohottamalla ja lopulta puolustautuu puremalla. Vaikka koira haukkuisi tai yrittäisi purra, kehon asento (poispäin pelon aiheuttajasta nojautuminen) paljastaa, että kyse on nimenomaan pelkoon liittyvästä puolustautumisesta eikä jostain muusta hyökkäävyydestä.
Tiukasti tuijottamisen koirat saattavat kokea uhkaavaksi, tosin myös leikin tiimellyksessä koirat voivat tuijottaa toisiaan. Katseen pois kääntäminen (hetkiseksi tai pitkään) on ele, jolla koira yrittää katkaista tilanteen tai liennytellä toista. Myös itsevarmat yksilöt rauhoittavat tilannetta kääntämällä katseensa pois.
Jos katseensa pois kääntänyttä koiraa tuijottaa edelleen tiukasti, koiraa saattaa alkaa pelottaa: ihminen toimii käsittämättömästi. Varsinkin taluttimessa oleva koira saattaa yrittää vapauttaa itsensä hyökkäämällä ilman edeltäviä uhkauseleitä kuten murinaa tai hampaiden paljastamista.
Häntääkin kannattaa katsoa. Rento ja iloinen koira heiluttaa häntää laajoissa kaarissa, ele voi kertoa myös halusta leikkiä. Epävarman koiran häntä heiluu jäykästi alhaalla, kohotettuna jäykästi vipattava häntä taas liittyy jännittyneisyyteen.
Leikin tiimellyksessä koirilla nähdään vaikka minkälaisia eleitä. Leikkiessään koirat voivat käyttäytyä toisin kuin yleensä ja rikkoa vapaasti koirien käyttäytymissääntöjä. Tuijottaminen ei haittaa, koirat voivat jahdata toisiaan, tapella leikkisästi, uhkailla toisiaan, loikkia toisen yli ja kiemurrella toisen päällä. Jotta väärinymmärryksiä ei syntyisi, leikkikumarrus etuosa alhaalla, takaosa kohotettuna aloittaa leikin. Se kertoo toiselle, että alkamassa on nimenomaan leikki eikä esimerkiksi muu jahtaaminen. Viuhuva häntä tehostaa viestiä. Koirat leikkikumartavat myös vähän väliä leikin tiimellyksessä sekä ennakoimaan tekojaan että tarvittaessa ”selitykseksi” niiden jälkeen. Myös etujaloilla läppääminen, hurjat hypyt ja iloisen tiheä läähätys kuuluvat leikkieleisiin.
Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja
Pääkuva: Jukka Pätynen, muut kuvat: Minna Tallberg