Azawakhin alkuperäinen käyttötarkoitus on vartiointi ja metsästys. Nykyään azawakh usein toimittaa seurakoiran virkaa, mutta alkuperäinen käyttötarkoitus on voimakkaasti esillä arjessa.
Rodun edustajat ovat varautuneita vieraita kohtaan, ja uusia koiriakin kohtaan. Ne ovat itsenäisiä, oman arvon tuntevia, helliä ja rakastavia omalle perheelleen. Azawakhilla ei ole miellyttämisenhalua, joten kouluttaminen voi olla haastavaa. Arkielämän opit oppii kuitenkin helposti ja tottelee hienosti, mutta azawakhia ei ole sopivaa käskyttää. Azawakh osaa olla itsepäinen, mutta se on nimenomaan ystävä, ei käskytettävä.
Yleisesti hyvin terve rotu.
Turkissa ei juurikaan hoidettavaa, joskus tarvitsee irtokarvoja vähän pyyhkäistä. Vaatii kuitenkin ohuen karvapeitteensä ja ihonsa vuoksi viileillä keleillä pukemista sekä suojaamista kylmältä ja viimalta.
Määrätietoiselle ja johdonmukaiselle, joka on perehtynyt rotuun huolella. Kannattaa huomioida, että rotu on vaikea saada hoitoon minnekään reissujen ajaksi, jos yksilö sattuukin olemaan varautunut.
Azawakh on hyvin ihana ja lempeä koira kotioloissa. Vieraat eivät saa siitä sellaista kuvaa vieraillessaan niiden kotona tai tavattuaan niitä näyttelyissä, kuin mitä se on oikeasti kotioloissa.