Chow chow

Käyttötarkoitus

Chow Chow on rotuna hyvin vanha eikä sen tarkkaa alkuperää edes tunneta. Rodulla on kahta eri karvanpituutta eli chow chowta löytyy pitkä- ja lyhytkarvaisena. "Chowi" on ulkonäöltään hyvin erikoinen ja sen nallemaisuus herättää huomiota.Vaikka se ei ole suosikkirotu, on se kuitenkin laajalti tunnettu.Taru kertoo rodun syntyperästä, että aikoinaan choweja käytettiin sotakoirina ja apuna metsästyksessä. Nykyäänkin on vielä choweja, jotka käyvät isäntänsä kanssa metsällä. Rotu kuitenkin luokitellaan seurakoiraksi. Suomalaiset chowit ovat perhekoiria, joiden kanssa harrastetaan koiranäyttelyitä.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan chow chow on ylväs ja sen leijonamainen olemus saa ihmisten päät kääntymään. Väärät ja vanhentuneet mielikuvat sen luonteesta saavat ihmiset varuilleen, mutta chow chown tuuhean turkin alla sykkii lämmin ja ystävällinen sydän.

Vaikka chowi nauttii myös yksinolosta, se saattaa kuitenkin seurata sinua paikasta toiseen vaatimatta kuitenkaan mitään hellyydenosoituksia tai erityistä huomiota. Chowi sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Se sopeutuu helposti uuteen kotiinsa ja kiintyy nopeasti omistajiinsa. Lapsia se rakastaa ja pitää myös hellimisestä. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden, myös erirotuisten, koirien kanssa, kunhan saa positiivisia ensikokemuksia.

Vaikka chowilla on perheessä oma suosikkinsa, on se samalla koko perheen koira. Hoitajilleen se on ehdottoman uskollinen. Vieraisiin ihmisiin chowi suhtautuu usein alkuun pidättyvästi, tai jopa välinpitämättömästi. Chowin mielestä on parasta vaivihkaa nuuhkaista vain takaapäin ja sitten vetäytyä taputusten ulottumattomiin. Se haluaa itse valita, kenet hyväksyy kenet ei. Kun ystävyys syntyy, se säilyy, vaikka saattaa näyttää vähäeleiseltä.

Tottelevaisuudesta chowilla on oma näkemyksensä. Se ei ole tyhmä eikä hidas oppimaan. Se vaan ei ymmärrä, miksi pitäisi tehdä kaikenlaisia temppuja. Kunnioittamalla sen omaa vakaumusta, saa enemmän aikaan, kuin pakottamalla tekemään. Se tekee, kun se haluaa ja sitä huvittaa.

Chowi ei tarvitse paljoa liikuntaa, mutta on aina valmis rauhalliselle kävelylenkille. Se pärjää hyvin myös metsäpoluilla ja muussa helpossa maastossa. Juoksu- tai pyörälenkeille siitä ei kuitenkaan ole kaveriksi.

Toisaalta chowi makailee mielellään omissa oloissaan tarkkaillen ympäristöään. Kesällä varjoisa, viileä paikka on paras. Se tarkenee ulkoilla myös talvella, vaikkei olekaan varsinaisesti arktinen rotu. Chowi vaikuttaa ehkä poissaolevalta, mutta se seuraa koko ajan ympäristöään. Se pyrkii sijoittumaan siten, että se voi valvoa ympäristöään mahdollisimman vähällä liikehtimisellä.

Pentuna chowi on helppo ja on useimmiten sisäsiisti jo lähtiessään uuteen kotiin. Harva chowin pentu jyrsii huonekaluja tai muita kodin kalleuksia. Sille riittävät puruluut ja lelut. Mitä enemmän sillä on omaa aktiviteettia, sen paremmin se oppii hyville tavoille.

Se on oivallinen vahti, mutta niukkahaukkuinen. Vieraiden tulon se kyllä ilmoittaa.

Turkinhoito

Chow chown turkinhoito on melko aikaa vaativaa. Sen pitkän karvapeitteen alla on tiheä pohjavilla, joten se pitää kammata melko usein. Se nauttii kun sitä harjataan. Aikuisena chowin turkin hoito muuttuu hieman helpommaksi, koska pentuturkin jälkeen tuleva turkki muuttuu karkeammaksi. Sitä ei tarvitse pestä usein. Kun turkki on rasvainen, se kannattaa pestä.
Turkin kunnollinen kuivaus on sen tiheyden vuoksi aikuisenakin aikaa vievää, mutta erittäin tärkeää. Jos turkki jää kosteaksi, saattaa ihoon muodostua kiusallinen kutiava ihotulehdus, ”hot spot”.

Yleisimmät asiat terveydestä

Yleisesti ottaen chowi on kohtuullisen terve rotu. Kuitenkin silläkin esiintyy joitakin rodulle tyypillisiä sairauksia. Choweilta tutkitaan PEVISA:n määräysten mukaan kyynärnivelet, lonkat ja silmät. Myös polvia ja silmiä tutkitaan, mutta ne eivät kuulu PEVISA:an.

Teksti ja kuvat: Chow chow yhdistys ry