Weimarinseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Suomessa rotua käytetään pääasiassa kanalinnustuksessa, noutavana koirana sorsa ja kyyhkysjahdeissa sekä tarkan hajuaistin ansiosta haavoittuneen riistan jäljityksessä. Se on intohimoinen metsästyskoira, joka on parhaimmillaan laukauksen jälkeen sekä vedessä että maalla. Sen haku on suppeampaa ja rauhallisempaa kuin esimerkiksi saksanseisojien. Weimarinseisojia käytetään myös pienpeto jahdissa sekä euroopassa suurriistan metsästyksessä. Koulutuksessa on huomioitava rodun vahti- ja suojelutaipumus.
Weimarinseisoja on luonteeltaan terävä, halukas tarttumaan petoeläimiin ja muuhun riistaan.
Rodulle tyypillistä on voimakas leimautuminen yhteen ihmiseen/perheeseen. Tästä johtuen luonteen heikkoudeksi ei tulisi luokitella ns. tervettä pidättyväisyyttä vieraita, lauman ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Weimarinseisojan tyypilliseksi luonteenominaisuudeksi katsotaan vahtimis- ja suojeluvietti. Vahtimis- ja suojeluvietistä huolimatta koira ei kuitenkaan saa missään nimessä olla arka tai aggressiivinen.
Weimarinseisojilla on PEVISA ohjelma ja rekisteröitävien pentujen vanhemmilla tulee olla virallinen lonkkakuvauslausunto. Tällä hetkellä rodulla ei ole määrättyä raja-arvoa, mutta suosituksena voidaan pitää ainoastaan tervelonkkaisten koirien jalostuskäyttöä.
Rodulla harvakseltaan esiintyviä sairauksia suomessa ovat allergiat, hammaspuutokset ja purentavirheet, napatyrät, häntämutkat, kyynärniveldysplasia, mahalaukun kiertymä ja distichiasis.
Weimarinseisojia on lyhyt- ja pitkäkarvaisia. Lyhytkarvainen turkki ei juuri hoitoa tarvitse ja pitkäkarvainen turkki harjataan ja pestään tarvittaessa.
Johdonmukainen, määrätietoinen kouluttaja ja aktiivinen kaiken riistan metsästäjä.
Teksti ja kuvat: Saksanseisojakerho