Rotumääritelmän mukaisesti pitkäkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira, jolla on kaikki vaadittavat ominaisuudet työskentelyyn niin pellolla, metsässä kuin vedessäkin, sekä ennen että jälkeen saaliin pudottamisen.
Pitkäkarvainen saksanseisoja on vanha saksalainen metsästyskoirarotu, jonka jalostus on aloitettu 1800-luvulla. Rotu on erinomainen lintukoira ja luontainen seisoja. Myös petoeläinkovuus, haukkuen ajaminen ja jäljestystaipumukset kuuluvat rodun luontaisiin taipumuksiin. Turkkinsa ansiosta pitkäkarvainen on hyvin suojattu kylmyyttä ja kosteutta vastaan, minkä vuoksi koira menee iloisesti myös jäätävän kylmään veteen, eikä pitkäkarvainen väistä myöskään tiheikköjä. Suojaava karva ja peräänantamaton riistainto tekevät koirasta kanalintujahdin lisäksi erittäin hyvin myös vesilinnustukseen soveltuvan. Tasapainoisen luonteensa ansiosta rotu soveltuu erinomaisesti passissa odottelua vaativiin metsästysmuotoihin, kuten kyyhkyjahtiin noutavana koirana. Erinomainen vainu ja keskittymiskyky tulevat oikeuksiinsa myös verijäljellä. Pienpetojen kanssa pitkäkarvainen on karski, peloton ja suoraviivainen, mutta tilanteen mentyä ohi rauhallinen. Kanalintujahdissa rotutyypillisen pitkäkarvaisen haku on maastonpeittävää, riistalle pyrkivää, järkiperäistä ja tarkkaa sekä riittävän vauhdikasta, mutta ei kiitolaukkaa.
Rotutyypillisen pitkäkarvaisen luonne on tasapainoinen, rauhallinen ja avoimen ystävällinen. Saksalaisen määritelmän mukaan pitkäkarvaisen tulee olla lauhkea kuin lammas kaikkia ihmisiä, niin vieraita kuin tuttujakin kohtaan. Pitkäkarvainen onkin erittäin lapsirakas ja luotettava sekä miellyttävän rauhallinen perhekoira. Rodulla on kuitenkin voimakas riistainto ja se on metsästysominaisuuksissaan karski ja peräänantamaton. Tämä edellyttää jämäkkää ja johdonmukaista koulutusotetta. Laumassa paikkansa tunteva ja ohjaajaansa kunnioittava pitkäkarvainen saksanseisoja on erittäin miellyttävä, yhteistyöhaluinen metsästyskoira.
Pitkäkarvainen saksanseisoja on perusterve rotu. Rodussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa jonkin verran (9 %:lla vuosina 2011–2015 kuvatuista koirista) sekä lieviä kaihin muotoja. Rodun PEVISA-ohjelmassa on lonkkakuvauspakko raja-arvolla B sekä silmätarkastuspakko. Rodussa on lisäksi esiintynyt yksittäisiä tapauksia kyynärniveldysplasiaa, olkanivelen osteokondroosia, spondyloosia sekä allergiaa.
Pitkäkarvaisen turkki on luontaisesti likaa hylkivä ja helppohoitoinen. Metsästä ei tule roskia tuliaisina, vain tietyt rikkakasvien siemenet vaativat välillä harjaamista. Koiraa ei kannata pestä shampoolla turhaan, sillä turkin likaa hylkivät ominaisuudet kärsivät tästä. Puhtaassa vedessä uittaminen tai huuhtelu riittää puhdistamaan kuraisen tai mutaisen koiran.
Rotu sopii aktiiviselle metsästäjälle, joka jaksaa kouluttaa koiransa päästäkseen nauttimaan yhteistyöstä sen kanssa metsällä. Miellyttävästä ulkonäöstään ja olemuksestaan huolimatta pitkäkarvainen saksanseisoja on selkeästi metsästyskoirarotu. Rodulla on liikuntatarmoa sekä vahvat metsästysvietit. Rotua ei voi missään tapauksessa suositella pelkästään seurakoiraksi.
Teksti: Saksanseisojakerho