Sileäkarvainen noutaja

Sileäkarvainen noutaja (flatcoated retriever), kansankielisesti ”flatti”, on keskikokoinen tyylikäs noutaja, josta ensimmäisenä jää mieleen sen iloinen elämänasenne. Sodanjälkeisen flattimaailman suurin vaikuttaja Nancy Laughton on kirjassaan "A Review of the Flat-coated Retriever" kuvannut flatin luonnetta näin: ”Sillä on salaperäistä, määrittelemätöntä viehätysvoimaa. Se on ekstrovertti ja optimisti ja hännänheiluttajista suurin, niin tyytyväinen se on elämäänsä. Sen luonne on moitteeton: se on mitä älykkäin ja ystävällisin seuralainen, joka runsain mitoin antaa itsestään ihmiskunnalle. Se on aina valmiina hauskanpitoon, vielä vanhemmallakin iällä, tuo koiramaailman Peter Pan. Sen ihmismuisti on poikkeuksellinen, ja sen ystävällisyys ulottuu perhepiirin ulkopuolelle – piirre, joka voi toisinaan osoittautua hämmentäväksi.”

Sileäkarvainen noutaja on keskikokoinen, iloinen, eloisa koira. Rotumääritelmän lause "voimakas olematta kömpelö, jalo olematta hontelo" kuvaa osuvasti sen ulkomuotoa. Flatti on vahvuusasteeltaan kultaisen noutajan ja setterin välimuoto. Flatilla tulee olla voimakas luusto, mutta se ei saa tulla liian raskaaksi, sillä silloin sen rodunomainen työskentely kärsii. Sileäkarvainen noutaja ei koskaan ole matalaraajainen. Uroksen ihannekorkeus on 58-61 cm ja nartun 56-59. Uroksen ihannepaino on 25-35 kg ja nartun 25-34 kg.

Sileäkarvaisen noutajan pään muoto on rodulle tyypillinen. Viimeistään se erottaa flatin labradorista ja kultaisesta noutajasta. Sivusta katsottuna sileäkarvaisen noutajan pää on pitkänomainen. Kuono- ja kallo-osat ovat samanpituiset ja linjoitukseltaan yhdensuuntaiset. Otsapenger on vähäinen, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa. Pään tulee olla ehdottomasti kuiva. Sileäkarvaisen noutajan karvapeite on tiheä ja laadultaan hieno tai karkeahko, mahdollisimman sileä. Hännässä ja raajoissa tulee olla runsaat hapsut. Flatin rotumääritelmän mukaiset värit ovat musta ja maksanruskea. Keltaisia pentuja syntyy satunnaisesti.

Käyttötarkoitus                    

Rotu on jalostettu pienriistan talteenottoon. Sileäkarvaisen noutajan intohimo työskentelyyn tekee siitä väsymättömän metsästyskoiran, jonka ominaisuudet itsenäiseen työskentelyyn haussa ja markkeerauksissa ovat tunnettuja.  Sileäkarvaisen noutajan rakenne ja ulkomuoto palvelevat sen alkuperäistä käyttötarkoitusta metsästyskoirana.

Sileäkarvaiset noutajat ovat yleensä aina innokkaita noutamaan. Pennusta lähtien ne haluavat kantaa lähes kaikkea, mitä suuhunsa saavat. Ne myös rakastavat uimista. Näiden perusominaisuuksien vuoksi flatit soveltuvat erinomaisesti metsästys- ja metsästyskoekäyttöön. Energisyytensä ja hyvän vainunsa vuoksi ne soveltuvat myös kaikkeen muuhun mahdolliseen toimintaan kuten esim. jäljestykseen, agilityyn, pk-kokeisiin ja vesipelastukseen.

Luonne ja käyttäytyminen

Sileäkarvainen noutaja on iloinen ja avoin koira, jolla on hyvä itseluottamus. Se on energinen ja tarkkaavainen. Flatin iloista ja ystävällistä luonnetta kuvastaa alati heiluva häntä. Flatti on aina valmis leikkiin ja pieneen kujeiluun

Flatti tulee toimeen hyvin lasten kanssa, joskin sen leikit voivat olla välillä liian rajut ja se voi villiintyä liian riehakkaasta leikistä. Flatti tulee myös periaatteessa hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Flatti on tempperamentikas ja voi välillä olla äkkipikainen, mutta yleisesti ottaen se sopeutuu lauman jäseneksi, kun sille on tehty selväksi sen paikka lauman hierarkiassa. Sileäkarvaiset noutajat eivät milloinkaan saisi olla aggressiivisia ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Sileäkarvainen noutaja on erittäin energinen koira ja se ei viihdy kotona löhöillen edes vanhana. Se haluaa toimintaa. Flatti oppii nopeasti ja haluaa palvella isäntäänsä. Se on joskus malttamaton ja sillä ei aina ole paras mahdollinen keskittäytymiskyky, mikä tekee haasteen sen kouluttamissa. Sileäkarvainen noutaja kehittyy hitaasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja sen kouluttaminen vaatii ohjaajalta kärsivällisyyttä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Sileäkarvainen noutaja on suhteellisen terve rotu. Lonkkaniveldysplasiaa ei esiinny paljon, ja kyynärnivelten OD on sekin harvinainen. Sen sijaan flateilla esiintyy muutamia tapauksia patella luxaatiota. Myös jopa varhaisiän syöpää esiintyy satunnaisesti ja syöpä eri muodoissaan onkin melko yleinen kuolinsyy flateilla. Myös sydänsairauksia, epilepsiaa ja allergioita esiintyy jonkin verran.

Turkinhoito

Sileäkarvaisen noutajan karvan tulee olla sileää ja raajoissa ja hännässä runsaat hapsut. Turkki on melko helppohoitoinen.  Flatti ei ole trimmattava rotu, mutta siistittävä kylläkin. Flatilla kasvaa siistittävää karvaa yleensä korviin, kaulaan ja varpaiden väleihin. Flatin häntä kaipaa myös joskus hieman siistimistä. Flatin turkin siistimisessä tulisi pyrkiä luonnollisuuteen.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Sileäkarvainen noutaja sopii aktiiviselle, ulkoilusta pitävälle henkilölle. Aktiivisena rotuna flatti soveltuu myös moneen eri harrastukseen.

Teksti: Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry