Kihara on hyvin monipuolinen harrastekoira ja se on koulutettavissa paitsi kaikkiin noutajien omiin lajeihin (metsästyskoe ja verijäljestys), myös palveluskoirakokeisiin, tottelevaisuuteen, agilityyn, rallytokoon, vesipelatukseen jne. Kiharoita on myös käytetty näkövammaisten opaskoirina. Kiharat eivät ole rotuna jakautuneet metsästys- tai näyttelylinjaisiin.
Kiharakarvainen noutaja tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys ovat myös kiharalle ominaisia piirteitä. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen.
Kihara on vahva uimari ja pystyy työskentelemään kokonsa ansiosta vaikeissakin olosuhteissa. Sisukkuus, erinomainen vainun käyttö ja hyvä muisti tekevät siitä hyvän metsästysnoutajan. Kiharan metsästysvietti ei ole niin voimakas, etteikö sen kanssa pärjäisi, jos perheessä ei harrasteta metsästystä
Kihara ei ole yliystävällinen ja se on mielellään "yhden miehen koira". Sillä on enemmän vartiointiviettiä kuin esimerkiksi kultaisellanoutajalla ja labradorinnoutajalla.
Kuten kaikilla rotukoirilla kiharakarvaisilla noutajillakin esiintyy erilaisia sairauksia, kuten epilepsiaa ja syöpää. Mikään erityinen vaiva ei kuitenkaan ole lisääntynyt hälyttävästi rodussa.
Kiharakarvaisilla noutajilla on voimassa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli Pevisa-ohjelma.
Pentujen rekisteröinnin ehtona on vanhempien lonkkakuvauslausunto sekä voimassa olevat silmätarkastuslausunnot.
Kiharakarvaisen noutajan keskimääräinen elinikä on noin 9-10 vuotta.
Kiharakarvaisen noutajan turkkia siistittäessä yksinkertaisesti kaikki törröttävät karvat leikataan pois. Tämä on varsin helppo oppia, ja kun turkkia trimmataan säännöllisesti, noin kerran kuukaudessa, ei siihen kulu edes kauan aikaa.
Välineiksikin tarvitaan vain terävät sakset sekä vettä esimerkiksi suihkupullossa turkin kastelemiseen, jotta kiharat saadaan kihartumaan aivan juuresta asti. Pentu kannattaakin totuttaa saksien ääneen pienestä pitäen. Tällöin trimmaaminen sujuu helposti aikuisenakin.
Kiharakarvainen noutaja soveltuu johdonmukaiselle omistajalle, joka on halukas peruskouluttamaan koiransa.
Rotumääritelmän mukainen, aikuinen kiharakarvainen noutaja on aina valmis toimintaan, mutta pystyy rauhoittumaan ja olemaan tekemättä tuhoja mikäli liikunta satunnaisesti jää muutamien päivien ajaksi vähemmällekin. Kihara tarvitsee liikunnan lisäksi myös toimintaa missä se joutuu ”vaivaamaan päätään”.
Monipuolisuutensa vuoksi kihara sopii hyvin harrastuskoiraksi moneen eri lajiin.
Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on pysynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin saakka.
Suomalaiset kiharakarvaiset noutajat ovat toimineet hyvällä menestyksellä tottelevaisuus-, jäljestämis- ja noutajien metsästyskokeissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on maassamme vuosittain rekisteröity keskimäärin vajaa 40 kiharakarvaista noutajaa. Suomalaisten kiharakarvaisten noutajien taso on korkea ja kansainvälisesti arvostettu.
Teksti: Kiharakerho ry