Isomünsterinseisoja

Käyttötarkoitus

Monipuolinen seisova metsästyskoira, jolla on hyvät nouto-ominaisuudet. Vahvuutena on laukauksen jälkeinen toiminta sekä maalla että vedessä. Rotua käytetään pienriistan metsästyksessä seisovana kanakoirana, riistan noutajana sekä haavakkoeläinten jäljittäjänä. Rodulla on vahva pienpetokovuus. Hirvieläinten haavakkoetsinnöissä rodun hyvästä vainusta on myös apua. Koulutetun koiran metsästystyöskentely on riistalle pyrkivää ja yhteyttä pitävää yhteistyötä ihmisen kanssa.

Rodun alkuperämaa on Saksa ja se kuuluukin saksalaisiin pitkäkarvaisiin seisoviin lintukoiriin aivan kuten pienimünsterinseisoja ja pitkäkarvainen saksanseisoja. Rotu on pitkäkarvaisen saksanseisojan mustavalkoinen värimuunnos, joka poistettiin pitkäkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmästä vuonna 1908. Jotkin kasvattajat jatkoivat kuitenkin mustavalkoisten ja mustapäistärikköjen koirien jalostusta ja järjestäytyivät vuonna 1919 oman yhdistyksen alle. Näin muodostunut uusi rotu nimettiin isomünsterinseisojaksi ja rodun suunnitelmallinen jalostus aloitettiin vuonna 1922.

Luonne ja käyttäytyminen

Eloisa olematta hermostunut. Helposti ohjattava, sosiaalinen perhekoira, joka tulee toimeen lasten kanssa. Kiintyy vahvasti isäntäänsä ja yksinolon oppimiseen kannattaakin kiinnittää huomiota. Turkkinsa puolesta rotu pärjää lämmitetyssä kopissa ulkona ainakin osan aikaa vuodesta myös pohjoisimmassa Suomessa.

Koulutettavuudeltaan miellyttämishaluinen. Perustottelevaisuuden johdonmukainen koulutus tulee aloittaa jo pikkupentuna, jolloin tuloksena on palveleva, voimakkaalla riistainnolla varustettu metsästys- ja lenkkikaveri.

Yleisimmät asiat terveydestä

Yleensä melko terve rotu. Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan, jolla pyritään ehkäisemään lonkkanivelen kehityshäiriötä eli lonkkavikaa sekä kyynärnivelen kehityshäiriötä eli kyynärniveldysplasiaa. Suomessa noin 70 % rodun kannasta on tutkittu lonkistaan ja kyynärnivelistään virallisissa terveystutkimuksissa ja tutkituista yli 80 % on ollut terveitä. Pentujen rekisteröinnin ehtona on, että pentueen vanhempien lonkat ovat vähintään B ja että vanhempien kyynärnivelet on kuvattu.

Turkinhoito

Isomünsterinseisojan turkki on rotumääritelmän mukaisena kohtalaisen helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Harjaaminen kerran kuukaudessa ja pesu kerran tai kaksi kertaa vuodessa riittää turkinhoidoksi. Turkkia ei tarvitse trimmata. Talvella märkä lumi paakkuuntuu yleensä helposti tassun pohjiin, jolloin tassukarvoja kannattaa lyhentää saksilla.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Metsästäjälle kanalinnustukseen, kyyhkypassiin, sorsastukseen, pienpetojen pyyntiin. Yleensäkin aktiiviselle luonnossa liikkujalle ja koiran koulutuksesta kiinnostuneelle. Sopii lapsiperheeseen.

Muuta

Rodun kasvattajat ovat yleensä aktiivisia harrastajia ja auttavat mielellään koulutuksessa. Rodulla on myös oma aktiivinen kerho, jonka kautta pääsee tutustumaan rotuun etukäteen ja joka auttaa tulevan metsästyskumppanin taitojen hiomisessa.

Teksti ja kuvat: Saksanseisojakerho ry