Pennun tai aikuisen koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi ja mukavaksi kaveriksi on koiran elämän ja yhteiselon sujumisen kannalta tärkeä tehtävä. Yhteistyön sujuvuuden kannalta tärkeintä on hyvä kontakti koiran ja ohjaajan välillä: se on kaiken koulutuksen pohja.
Kontaktista puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kontakti ei ole pelkästään sitä, että koira katsoo ohjaajaansa. Siksi tässä ei käytetä usein käytettyä termiä ”katsekontakti”. Kontakti sisältää molemminpuolisen luottamuksen ja halun tehdä töitä yhdessä. Se on enemmän henkistä kuin fyysistä. Vaatimukset eivät kohdistu vain koiraan vaan myös ihmiseen: jos odotat koiran keskittyvän sinuun, on sinun myös keskityttävä koiraasi.
Vaikka kontaktin pohja on luottamuksessa, täytyy kontaktia ja yhteistyötä pohjustaa harjoittelulla ja vahvistaa mukavilla asioilla. Ulkona on mielenkiintoisia hajuja, ääniä, makuja, muita koiria ja ihmisiä. On leikkiä, haistelua ja jahtaamista. Ne kaikki toimivat palkkioina, jotka vahvistavat koiran käytöstä. Jos koira saavuttaa kaikki sitä kiinnostavat asiat taluttimessa vetämällä tai karkaamalla, se vetää tai karkaa jatkossakin. Joudut siis taistelemaan melkoisia haasteita vastaan! Miten voisit olla mielenkiintoisempi kuin jatkuvasti muuttuva hajumaailma, jota me ihmiset emme pysty edes aistimaan?
Tämä taistelu koiran huomiosta kannattaa aloittaa heti, kun pentu on tullut uuteen kotiin ja tutustunut siihen. Näin koulutuksella saavutetaan nopeimmin tuloksia. Siinä vaiheessa koiralle tarvitsee vain opettaa haluttu tapa käyttäytyä. Myöhemmin saatat joutua tekemään paljon enemmän töitä: koiran itse oppima käytös pitää korvata uudella tavalla käyttäytyä.
On ensiarvoisen tärkeää vahvistaa koko alkukoulutuksen ajan koiran omaehtoista kontaktia. Jos houkuttelet koiraa ottamaan kontaktin, sitä ei jatkossa ole, ellet houkuttele koiraa siihen. Se taas ei olisi kovin hyödyllistä. Muutenkin jatkokoulutuksen kannalta on äärimmäisen kätevää, jos koira tarjoaa itse kontaktia. Tätä hyödynnetään, kun koiraa opetetaan sietämään häiriöitä ja ohittamaan ihmisiä tai muita koiria. Tästä lisää artikkelin lopussa.
Aloita harjoittelu kotona sisällä, missä et joudu kilpailemaan ympäristön houkutusten kanssa. Vahvisteena kannattaa tässä vaiheessa käyttää herkkupaloja (pienenpieniä, mutta niin makoisia, että koira todella haluaa niitä!). Ole itse täysin passiivinen. Älä tee mitään, mikä kiinnittäisi koiran huomion sinuun. Kun koira jossain vaiheessa vilkaisee sinua, merkitse oikea käytös välittömästi joko nopealla kehusanalla (kuten ”hyvä” tai ”hienoa”) tai vaikka naksauttamalla joko kielellä tai eläinkaupoista saatavalla naksuttimella. Anna sitten koiralle herkkupala aivan välittömästi merkitsemisäänen jälkeen, ei vasta kahden sekunnin päästä.
Palaa sitten taas alkuasetelmaan eli muutu taas täysin passiiviseksi. Kun koira taas vilkaisee sinua, merkitse käytös (sama ääni kuin edellä) ja palkitse heti. Kun koira joidenkin toistojen jälkeen alkaa tuijottaa sinua herkeämättä namien toivossa, voit palkita sitä kahdesta kolmeen sekunnin välein aina uudestaan ja uudestaan. Hienoa! Juuri tämä oli tavoitteenakin!
Seuraavassa vaiheessa voit vihdoin lähteä liikkeelle. Aluksi liike on vähäistä eli siirrä vaikka painoa jalaltasi toiselle. Kun koira onnistuu nyt vapaaehtoisesti seuraamaan sinua ja pitämään kontaktia vaikka liikut, merkitse käytös ja palkitse koira. Lisää liikettäsi vähitellen niin, että koira pystyy koko ajan onnistumaan. Lopulta voit jo kävellä.
Ensimmäisenä varsinaisena tavoitteena on, että voit kulkea ympäri asuntoa niin, että koira seuraa perässäsi eikä huomioi mitään muuta ympärillään. Pitkän tähtäimen tavoite on, että sama toimii missä tahansa ympäristössä ja minkä tahansa häiriön alaisuudessa ja että koira kykenee myös suorittamaan sille antamasi tehtävät eli tottelemaan antamatta ympäristön häiriöiden vaikuttaa siihen millään tavalla.
Kun harjoittelu sujuu kotona ja koira pystyy työskentelemään useiden minuuttien pituisia jaksoja tauotettuina (jakson aikana palkitaan toki usein, eli esimerkiksi joka kymmenennen namin jälkeen voit pitää pienen tauon, ja jatkaa sitten taas), on aika siirtyä ulos. Valitse harjoitteluun sellainen paikka, jossa koiran on helppoa keskittyä ja työskennellä. Koira voi olla taluttimessa tai se voi olla irti. Parhaiten näet koulutuksen tason, jos koira on vapaana ja sillä on todellinen mahdollisuus valita useista mielenkiinnon kohteista. Turvallisuus pitää tietenkin aina varmistaa, joten voit tarvittaessa myös kytkeä koiran pitkän liinaan, ja antaa liinan avustajalle tai kiinnittää sen puuhun.
Aloita ulkona aivan samoin kuin kotonakin: odota passiivisesti, että koira vilkaisee sinua. Merkitse koiran käytös ja palkitse. Ole jatkossakin passiivinen, jolloin koiran taas pitää olla aktiivinen. Koiran aktiivisuus tässä harjoituksessa kantaa paljon pelkkää kontaktiharjoittelua pidemmälle. On kätevää, jos koira koulutuksen tässä vaiheessa itse tarjoaa kontaktia kaikkialla. Taitoa voi myöhemmin muokata edelleen, eli voit opettaa koiran hakemaan kontaktia sinuun esimerkiksi vain vastaantulijoita havaitessaan. Kun käytös on vapaaehtoista, näet samalla myös, onko tilanne koiralle liian vaikea. Pysy alussa ulkonakin paikallasi. Voimista liikkumistasi siinä tahdissa, missä koira pystyy yhä toimimaan. Onnistumiset opettavat! Vasta kun koira onnistuu lähes täydellisesti pitämään katseensa sinussa koko harjoituksen ajan, voit taas lisätä vaikeustasoa.
Kontaktia voi ja kannattaa vahvistaa harjoitusten välilläkin aina, kun siihen tulee tilaisuus. Eli kun koira kääntää kotona tai lenkillä katseensa puoleesi, palkitse sitä namilla ja/tai kehuilla. Näin katsomisestasi tulee koiran näkökulmasta kannattava rutiini. Vain kouluttamalla tämän käytöksen niin pitkälle, että se alkaa tulla automaattisesti, voit olla varma, että se toimii vaikeammissakin olosuhteissa eli siellä, missä ympäristö tarjoaa paljon kilpailevia vahvisteita.
Aluksi koira siis toimii ilman käskyä (eli vihjettä). Kun taito on nyt opittu, siihen voidaan vihdoin liittää vihje. Sellaisena voi käyttää myös vaikkapa koiran nimeä. Toista nimeä samalla, kun koira tarjoaa haluttua käytöstä eli ottaa kontaktia, ja palkitse koira kuten edellä. Tilanteen toistuessa vihje alkaa koiran mielessä yhdistyä siihen, mitä se tekee. Nimen yhdistyminen namiin saa varmasti koiran kääntämään katseensa puoleesi aina, kun se kuulee nimensä. Viestintäkanava välillänne on nyt auki ja koira on vastaanottavainen lisäohjeille. Kannattaa kuitenkin jatkaa vielä vähän aikaa koiran palkitsemista myös silloin, kun se ottaa kontaktia myös omasta aloitteestaan, ei vain vihjeestä. Silloin koira oppii sekä ottamaan kontaktin pyynnöstä, mutta myös sen oma-aloitteisuus säilyy tässä hyvin tärkeässä taidossa, jota hyödynnämme ohitusharjoituksissa: jatkokoulutuksessa koira saa oppia vielä muitakin vihjeitä kontaktinottoon.
Jotta opitusta taidosta olisi kaikkialla varmasti hyötyä, käytös pitää vielä yleistää. Lue ohjeet täältä. Siirry palkitsemisen vähentämiseen eli seuraavaan kohtaan vasta, kun yleistäminen on jo hyvässä vauhdissa.
Nameja käytetään lukuisia määriä hyvin pitkään. Juuri siksi herkkupalojen pitää olla pienenpieniä, vaikka silti koirasta erinomaisen makuisia.
Kun koira osaa tehtävän ja hallitsee sen jo monissa tilanteissa, namien vähentäminen on ajankohtaista. Namien vähentäminen aloitetaan painottamalla vahvistamista tilanteissa, joissa haluat koiran olevan kontaktissa. Vähennä palkitsemista tilanteissa, joissa ei ole häiriöitä. Palkkaa sen sijaan tiheästi vastaantulijoiden kohdalla. Vähitellen vastaantulijoiden ilmaantumisesta tulee koiralle vihje ottaa kontakti sinuun. Koirasi siis ilmoittaa vastaantulijoista hakeutumalla lähellesi ja saa siitä palkinnon. Muun ajan se saa olla koira ja tehdä koiramaisia asioita – nämä lajityypilliset käyttäytymistarpeet vahvistavat paikkansa koiran käytösten joukossa hyvin nopeasti, kun kontaktin vahvistaminen muussa kuin vastaantulijoiden ilmaantuessa lopetetaan - ja sinäkin voit ympäristön tarkkailun sijaan rentoutua! Ja jos haluat vähentää palkitsemista vielä tästäkin, voit hyvin jättää helpot ohitukset vahvistamatta ja vahvistaa vain vaikeat, kunnes kaikki ohitukset ovat helppoja.
Teksti: Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja
Pääkuva: Jukka Pätynen