Venäjänbolonka

Käyttötarkoitus

Venäjänbolonka on pieni ja iloinen kääpiökoira. Rotu on saanut alkunsa 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliitossa, jossa oli tarve jalostaa pieni seurakoira. Rodun  alkuperäinen nimi ”Russkaya Tsvetnaya Bolonka” kääntyykin suomeksi ”venäläinen värillinen sylikoira”. Rodun taustalla tiedetään olleen ainakin ranskalaisia bichonrotuja, lhasa apsoa ja shih tzua. 

Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen venäjänbolonka on luonteeltaan lempeä, eloisa ja iloinen. Bolonkat osaavat rauhoittua kotioloissa omistajansa lähelle, mutta lähtevät halukkaasti toimintaan mukaan, kun jotain tapahtuu. Bolonkat ovat reippaita koiria ja ne ulkoilevat mielellään. Vilkkauden ja haukkuherkkyyden asteissa on yksilökohtaisia eroja. Älykkäänä koirana venäjänbolonka osaa myös näyttää omanarvontuntonsa arkipäivän tilanteissa. Venäjänbolonka tarvitsee selkeän ja johdonmukaisen peruskoulutuksen, aivan kuten kaikki koirat.Venäjänbolonka sopii hyvin erilaisiin harrastuksiin. Bolonkoita voi tavata enenevissä määrin agilityn, koiratanssin, rally-tokon ja tokon parissa. Sosiaalisena rotuna, bolonkat taipuvat hyvin erilaiseen kaverikoira-tyyppiseen toimintaan. Venäjänbolonka on myös näyttävä näyttelykoira.

Perusasiat terveydestä

Venäjänbolonkoilla rotuna on verrattain lyhyt historia Suomessa, joten kerättyä tietoa terveydestä on vielä rajallisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että kuten kaikilla koiraroduilla, myös venäjänbolonkoilla esiintyy harvakseltaan erilaisia periytyviä vikoja ja sairauksia. Rodun terveystilannetta kartoitetaan terveyskyselyiden avulla ja venäjänbolonkan ensimmäinen Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) tuli voimaan vuoden 2024 alusta. Rotu siirtyy PEVISA:aan 1.1.2025.

Venäjänbolonkalla ei tiedetä mitään yksittäistä, elämää lyhentävää perinnöllistä sairautta. Perinnöllisistä sairauksista seurataan erityisesti polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, joka on pienten koirarotujen tyyppivika. Silmäsairauksista etenevää ja sokeuteen johtavaa verkkokalvon surkastumaa (PRA) on mahdollista vastustaa geenitestein ja ne ovat kasvattajilla laajalti käytössä. Rodussa tiedetään myös esiintyneen yksittäistapauksina allergioita ja epilepsiaa. Kääpiörotuisilla koirilla on taipumusta hammaskiven muodostukseen, joten säännöllinen hampaiden pesu ja puhdistus on tärkeää.

Turkinhoito

Venäjänbolonkalla on pitkä, tiheä ja kihara tai vähintään laineikas turkki, joka vaatii säännöllistä, viikoittaista ja jopa päivittäistä huolenpitoa. Turkinlaaduissa on vaihtelua, joten turkinhoitoon kannattaa paneutua huolellisesti. Erityisesti pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran karvaan, turkki takkuuntuu helposti. Koira onkin syytä opettaa pennusta saakka käsittelyyn, jotta turkinhoidosta muodostuu mukava yhdessäolonhetki sekä koiralle että omistajalle.
Venäjänbolonkalla ei ole varsinaista karvanlähtöaikaa, vaan vaihtuva ja irtoava karva kammataan pois, jotta se ei muodostaisi takkuja. Säännöllinen pesu, kampaus ja föönaus helpottavat turkinhoitoa. Omistajan on syytä varautua hankkimaan laadukkaat turkinhoitoaineet ja -välineet. Kaikki värit ovat sallittuja, lukuun ottamatta valkoista, valkokirjavaa tai merleä. 

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Rotu sopii ihmiselle, jolla on aikaa koiralleen. Bolonkat ovat omimmillaan, kun saavat toteuttaa käyttötarkoitustaan seurakoirana. Sopeutuvaisena rotuna bolonka viihtyy niin maalla kuin kaupungissa, eläkeläisen silmäteränä, yhden hengen taloudessa tai yhtä lailla lapsiperheessä. 

Teksti ja kuvat: Venäjänbolonkat ry