Skotlanninterrieri on nimensä mukaisesti kotoisin Skotlannista. Se on vankkarakenteinen ja lyhytraajainen, kuitenkin ns. suuri koira suht pienessä paketissa. Rotu on vanha, ensimmäiset kirjoitetut tekstit samankaltaisesta koirasta juontavat jopa 1400-luvulle. Ensimmäinen rotumääritelmän luonnos julkaistiin sikäläisessä koiralehdessä vuonna 1880. Skotlanninterrieri jalostettiin pitämään mäyrien, kettujen, rottien ja muiden haittaeläinten kasvavaa määrää kurissa. Se soveltui hyvin niin maan päällä kuin maan allakin metsästykseen. Skotlanninterriereitä syntyy Suomessa noin 50 pentua vuosittain.
Skotti on älykäs seurakoira, vaikka saalistusviettiäkin vielä löytyy. Siksi se vaatii yleensä pihan ympärille aidan. Skotti rakastaa perhettään, maan kaivamista ja metsälenkkejä. Sen motto voisikin olla ”aina valmis!” Skotti on tyytyväinen myös leppoisaaan arkielämään, mutta toisaalta syttyy leikkiin nopeasti. Uimariksi siitä ei ole, joten vesistöjen läheisyydessä skotti kannattaa varustaa pelastusliiveillä.
Skotin pentu voi olla aikamoinen riiviö 1-vuotiaaksi saakka, mutta seuraavat 10 vuotta sujuvat helposti. Se tarvitseekin jämäkän, mutta reilun tapakasvatuksen. Mikään erityisen hankala kasvatettava se ei kuitenkaan ole. Skotti osaa olla itsepäinen niin halutessaan, mutta se on juuri yksi sen luonteenpiirteistä, joka tekee siitä juuri skotin!
Skotti on trimmattava/nypittävä rotu ja se kannattaa viedä asiantuntevalle trimmaajalle, mieluiten 2-3 kuukauden välein. Tällöin se pysyy ryhdikkään ja tyylikkään näköisenä rotunsa edustajana. Kotona turkki kammataan kerran viikossa ja maha- ja tassukarvat pestään tarvittaessa. Karvanlähtöä rodulla ei juurikaan ole.
Skotti elää yleensä terveenä n. 10-12 vuotta ja vanhenee sitten melko nopeasti. Se on ns. perusterve rotu.
Skotti sopii hyvin niin kaupunki- kuin maalaiskoiraksikin. Se ei vaadi pitkiä lenkkejä, mutta osaa nauttia pidemmistäkin metsälenkeistä. Skotista saat tosi uskollisen ystävän ja sopivan lemmikin myös lapsiperheeseen.
Teksti ja kuvat: Skotlanninterrierikerho ry.