Polski owczarek nizinny

Käyttötarkoitus

1500‐luvulta lähtien eri teksteissä kerrotaan keksikokoisesta, hyvin runsaskarvaisesta ja lyhythäntäisestä Puolan maaseudun paimenkoirasta. Valpasta, voimakasta ja vahvaa koiraa on käytetty pääasiassa lampaiden paimennukseen, pitämään laumaa koossa, liikuttamaan sitä laitumilla ja ajamaan eksyneet eläimet takaisin laumaan. Paimennustyön ohella sen tehtäviin on kuulunut tilan vahtikoirana toimiminen.  Lampaiden pidon vähentyessä muuttui polski owczarek nizinnyn rooli, monien vuosikymmenten ajaksi, yhä useammin vahtikoiraksi.

Yhä tänä päivänäkin voidaan huomata monia samoja piirteitä PONissa. Se on vaatimaton, itsepäinen, työskentelee väsymättä koko päivän, se on valpas ja sietää hyvin erilaisia ilmasto‐olosuhteita.  Vuosisataisen paimennustyönsä tuloksena PONista on kehittynyt helppo liikkuja - se liikkuu kevyen ja vaivattoman näköisesti, hyvällä työnnöllä ja pitkällä askeleella.

Luonne ja käyttäytyminen

PON on vilkas, mutta maltillinen, valpas, ketterä, älykäs, tarkkaavainen, hyvämuistinen,  vastustuskykyinen epäsuotuisille säätiloille.  Se on  itsenäinen,  utelias ja hermorakenteeltaan tasapainoinen koira, joka rakastaa toimintaa ja elämää ympärillään. PON osallistuu mielellään perheensä tekemisiin touhuten mukana  kaikessa.

PONia pidetään kotimaassaan Puolassa perinteisesti erittäin älykkäänä, mistä johtuen ne eivät automaattisesti hyväksy ketä tahansa, eivätkä noudata ohjeita ilman syytä. Ne tekisivät mieluummin mitä haluavat ja ne osaavat olla erittäin äänekkäitä, itsepäisiä ja periksi antamattomia omien halujensa suhteen.

PONin toisena erityslaatuisena ominaisuutena puolalaiset mainitsevat hyvän muistin: PON muistaa ihmiset ja oppimansa pitkänkin ajan takaa, niin hyvät kuin pahatkin asiat. PON oppii uusia asioita melko nopeasti ja keksii omia ratkaisuja tilanteisiin myös oma‐aloitteisesti, esimerkiksi aukomaan erilaisia ovia. Rotumääritelmän mukaan koiraa onkin hyvin helppo kouluttaa.

PON on ystävällinen koira, vaikka se saattaakin  olla hieman varautunut uusien ihmisten suhteen, mutta tämä on luonteenomaista yleensäkin paimenkoirille. Samalla se on kuitenkin myös ympäristöstään kiinnostunut ja utelias. Vaikka koira onkin varautunut, se ei saa olla arka tai aggressiivinen.

Työkoirana PONin luonteeseen kuuluu myös sitkeys ja kestävyys. Rodun harrastajat pitävät PONia myös itsepäisenä koirana. Jos tämä itsepäisyys valjastetaan oikein, ja annetaan koiralle tehtävä johon se on motivoitunut, itsepäisyys muuttuukin hyvin arvostettavaksi ominaisuudeksi: sisuksi, sitkeydeksi ja peräänantamattomuudeksi.

Pentua ja nuorta polski owczarek nizinnyä tulisi viedä mahdollisimman moniin erilaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, sekä antaa sille hyviä kokemuksia mahdollisimman erilaisista ihmisistä. Tätä sosiaalistamista tulee jatkaa tarpeeksi pitkään,  jotta koirasta tulisi aikuisena tilanteessa kuin tilanteessa pärjäävä koira.

Kotioloissa sisällä PON on melko huomaamaton ja rauhallinen perheenjäsen joka nauttii perheensä kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Toisia eläimiä ja  koiria kohtaan PON on yleensä sosiaalinen ja niiden kanssa hyvin toimeen tuleva.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rodussa esiintyy jonkin verran lonkkavikaa. Suomessa vuosina 1988-2014 syntyneistä PON-koirista on kuvattu 46 %.  Terveeksi luokiteltuja, rodun PEVISA ohjelman mukaan siitokseen hyväksyttäviä  koiria (A, B tai C aste ) on 82 % tutkituista koirista. Vaikeampaa D-asteen lonkkavikaa esiintyy 18 %:lla tutkituista koirista; E‐lonkat on todettu vain yhdellä yksilöllä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on rodussa esiintynyt jonkin verran, ja sen vastustaminen onkin ollut yhdistyksen tavoiteohjelmassa jo vuodesta 1998 alkaen.  Hypotyreoosi ei ole suoranaisesti koiran henkeä uhkaava tautitila. Sen toteaminen verikokeella ja hoito on helppoa. Kilpirauhashormonin puute korvataan antamalla koiralle tabletteina kilpirauhasvalmistetta. Tämän hoidon täytyy yleensä jatkua koko elämän ajan. Hoidon tulokset ovat hämmästyttäviä - oireet katoavat nopeasti ja pysyvät poissa lääkityksen jatkuessa.

PRA:ta on esiintynyt PON-rodussa monissa eri maissa. Diagnooseja on tehty myös eri-ikäisille koirille. Iät ovat vaihdelleet 1-11 vuoden välillä. Sairaus on edennyt yleensä melko hitaasti ja koirilla on säilynyt suppea näkökyky kirkkaassa valossa melko pitkään diagnoosin saamisen jälkeen.

Polskeilla esiintyvä muoto, RCD4-PRA,  on perinnöllinen sairaus, joka voi puhjeta  vain koirilla, joilla on kaksi viallista geeniä (”geenivirheellinen”). Koira, jolla on yksi virheellinen geeni ja yksi normaali geeni, kantaa sairautta geeneissään mutta ei itse sairastu kliinisesti (”kantaja”).
RCD4-PRA-geenitestin avulla voidaan todeta koiran perimä, ja jatkossa oikealla jalostuksella välttää tämän geenivirheen aiheuttaman PRA:n kliininen ilmeneminen.

Turkinhoito

Karvapeite on PONin tyypillisin tunnusmerkki. Koiraa peittää kauttaaltaan karkeahko, pitkä, runsas karva, joka oikein hoidettuna tekee koirasta viehättävän ja kiinnostavan näköisen.  Otsalta laskeutuvat karvat peittävät silmät rodulle ominaisella tavalla.

Turkki on toiminut PONin suojana, joten se on rakenteeltaan kaksoisturkki, alla on tiheä ja pehmeä pohjavilla ja päällä ilmavampi runsas karhea päälikarva. 

Turkin säännöllinen harjaus riittää pitämään turkin kunnossa ja koiran kauniina. Runsaan turkin hoitoon kannattaa kuitenkin varata riittävästi aikaa ja kunnolliset välineet. Harjaamaton, hoitamaton turkki takkuuntuu helposti, etenkin vuodenaikojen vaihtelut muuttavat karvaa. Takut muodostuvat pienien ulkoisten roskien kuten lehtien, ruohon ja siementen päälle ja ne ovat yleensä korvien tyvessä, kainaloissa ja leuassa ja tekevät PONin olon epämukavaksi . 

Pennuilla on pehmeämpi turkinlaatu. Pentuturkki vaihtuu aikuiskarvaksi vasta vuoden iässä, ja lopullinen karhea aikuiskarva on valmis usein vasta 1,5 ‐ 2 vuotiaalla koiralla. Karvanvaihto-vaiheessa nuorta koiraa on syytä harjata säännöllisesti, melkeinpä  1-2 kertaa viikossa. Kun aikuiskarva on vaihtunut, on  kovempi ja karheampi karva helpompi hoitaa.  Tällöin koiralle riittää perusteellinen harjaus ja kampaus joka toinen/joka kolmas viikko.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Rotua markkinoidessa pidetään mielessä rodun alkuperäinen käyttötarkoitus: paimen ‐ ja vahtikoira, kuitenkin huomioiden yhteiskunnan ja ympäristön muutokset.  Koska paimennustyötä ei rodulle enää juurikaan Suomesta löydy, on käyttötarkoitus lähinnä harrastuskoira tai vain perheen lemmikki.

PON tulee pysymään tulevaisuudessakin aktiivisten ihmisten seurakoirana, jonka kanssa voi halutessaan harrastaa monia lajeja kuten tokoa, rallytokoa ja agilityä. Lisäksi rodulla on pk-oikeudet, joten sen kanssa voi kilpailla myös palveluskoirakokeissa.  Harrastuksissa rotu onkin erinomainen, ja menestyksekkäästi kisanneita PONeja löytyy  lähes joka lajin parista. Näyttelyissä käy vuosittain kantaan nähden melko suuri määrä eri yksilöitä.

PON rakastaa toimintaa ja puuhastelua yhdessä omien ihmistensä kanssa. Kun sillä on säännöllisesti jotakin aktiivista tekemistä, se on tyytyväinen koira - tarmokas ja vauhdikas ulkona, rauhallinen sisällä.

Muuta

Rodun omaleimainen erikoispiirre on leveä hymy, jota koira esittelee etenkin tärkeimmille ihmisilleen. Hymyillessä PON paljastaa koko  hammasrivinsä, eikä koiran onnellisesta olotilasta voi sillä hetkellä erehtyä.

PON’in häntä voi olla täyspitkä tuuheakarvainen puuhka, synnynnäinen töpöhäntä joka ei juurikaan erotu karvaisesta takapuolesta, tai pituudeltaan mitä vain näiden kahden väliltä. Suomessa syntyneistä pennuista noin puolet syntyy eriasteisella lyhyellä hännällä.

Teksti ja kuvat: Suomen PON-kerho