Pieniamerikanpaimenkoira

Käyttötarkoitus

Pieniamerikanpaimenkoira (Miniature American Shepherd, MAS) kehitettiin 1960-luvun loppupuolella Kaliforniassa pienikokoisista australianpaimenkoirista erityisesti pienten eläinten, kuten lampaiden ja vuohien paimennukseen. Kasvatuksen taustalla on ollut ajatus pienestä, aktiivisesta ja oppivaisesta paimenkoirasta, joka on kotonaan niin maatiloilla kuin kaupungeissa ja kulkee helposti omistajansa matkassa kaikkialle minne tämä meneekin. Monipuolisuutensa johdosta ne soveltuvat paimennuksen lisäksi moneen eri harrastukseen.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettava. Joillakin rodun edustajilla voi olla voimakas paimennus- tai vartioimisvietti. Se ei sovellu energisyytensä vuoksi pelkäksi seurakoiraksi. Rotu ei myöskään sovellu piha- tai tarhakoiraksi. Pieniamerikanpaimenkoira voi olla pidättäytynyt vieraita kohtaan, mutta varautuneisuus ei saa tarkoittaa arkuutta tai minkäänlaista aggressiivisuutta. Pieniamerikanpaimenkoira kiintyy perheeseensä voimakkaasti ja haluaa olla ihmistensä lähellä. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, varsinkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Lapsiperheissä sekä lapselle että koiralle tulee opettaa oikeanlainen käyttäytyminen. Pieniamerikanpaimenkoira tarkkailee ja tulkitsee aktiivisesti ympäristöään. Se huomioi uudet ja oudot asiat, olivatpa ne sitten esineitä, ihmisiä tai ääniä. Monipuolinen totuttelu erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin on tärkeää. Omistajan on huolehdittava, että koira saa riittävästi liikuntaa ja muita virikkeitä - rotuhan on alkuperältään työssä oleva käyttökoira. Runsaan liikunnan lisäksi pieniamerikanpaimenkoirat tarvitsevat aktivointia, esimerkiksi nenätyöskentelyä, viikoittaisen harrastuksen tai tottelevaisuus- ja temppukoulutusta kotona. Aktiviteetin puute voi johtaa toimintaan, joka ei omistajaa ilahduta.

Yleisimmät asiat terveydestä

Pieniamerikanpaimenkoira on suhteellisen terve rotu, Silmäsairauksia esiintyy rodussa jonkin verran. Kaikkien Kennelliittoon rekisteröityjen pentujen vanhemmilta löytyy niin lonkka-, kyynär, kuin silmätutkimustulos. Lisäksi monet kasvattajat tutkituttavat selän, olat ja tekevät geenitestejä. Rotua harkitsevan on siis syytä tutustua Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, josta saa monenlaista tärkeää tietoa terveystulosten lisäksi. Lisäksi on hyvä seurata Pieniamerikanpaimenkoirat ry:n sivuja myös terveysasioiden kannalta.

Turkinhoito

Pieniamerikanpaimenkoiralla kuuluu olla kohtuullinen, liioittelematon karvapeite, laadultaan keskikarheaa, joko suoraa tai laineikasta, keskipitkää ja säänkestävää. Pohjavillan määrä voi vaihdella riippuen koiran elinympäristön mukana. Koira esitetään muutoin luonnollisessa  turkissa, mutta karvaa voi trimmata korvista, käpälistä, välijaloista, välikämmenistä ja hännästä.Turkinhoitoon kuuluu helposti takkuuntuvien alueiden, kuten kainaloiden ja korvantaustojen, tarkastus ja selvittely viikottain. Päällysturkki harvemmin takkuuntuu, mutta varsinkin karvanlähdön aikaan koko koiran harjaus on paikoillaan. Pesulla voidaan nopeuttaa karvanlähtöä, ja muutenkin likaista turkkia kannattaa pestä.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Pieniamerikanpaimenkoira sopii aktiiviselle ihmiselle, joka on valmis käyttämään aikaa koiran peruskouluttamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen. Ihmiselle, joka on riittävästi läsnä tämän omistajalleen omistautuvan koiran päivässä ja joka pystyy tarjoamaan koiralleen tarvittavat virikkeet. Pieniamerikanpaimenkoiran energisyys ja ympäristön luku vaativat omistajalta vastaavia ominaisuuksia. Kyky tulkita koiraa ja katsoa maailmaa sen silmin antavat omistajalle välineet toimivan suhteen muodostamiseen.

Teksti: Pieniamerikanpaimenkoirat ry