Maremmano-abruzzese

Käyttötarkoitus

Maremmano-abruzzese on laumanvartija, jota on Italiassa käytetty lampaiden, muiden eläinten ja omaisuuden vartiointiin ja puolustamiseen jo ajalta e. Kr niin karhuja, susia, villisikoja ja varkaita vastaan. Laumanvartijatehtäviään eläinten parissa koirat hoitavat laumassa. Hyvien työominaisuuksien vuoksi rotua käytetään nykyään alkuperäiseen työhönsä myös monissa muissa maissa esim. Yhdysvalloissa, Australiassa, Ranskassa ja Suomessa.  Koira suorittaa tehtävänsä rohkeasti, päättäväisesti ja tarkasti. Vartiointia ei tarvitse opettaa eikä vahvistaa koiralle koska suojeluvaisto on perintötekijöissä ja puhkeaa koiran kasvaessa. Vartioinnin voimakkuuteen vaikuttavat perintötekijät, kasvatus ja koira - omistajasuhde. Suurin osa suomalaisista maremmano-abruzzeseistä ovat kuitenkin perheen lemmikkeinä.

Luonne ja käyttäytyminen

Maremmano-abruzzesen luonne on ja ulkomuoto ovat muotoutuneet itsenäiseen, vaihtelevissa ja vaativissa olosuhteissa tapahtuvaan työskentelyyn. Rotu on ylpeä, hallitseva ja vierastaa alistumista ollen samalla myös pehmeäluonteinen koira. Maremmano-abruzzese on hyvin kiintynyt laumaansa ja reviiriinsä ja toimii rohkeasti, itsenäisesti ja päättäväisesti vaaran uhatessa. Maremmano-abruzzese kiintyy perheeseensä syvästi ja on sen parissa rauhallinen, kiltti ja vaatimaton koira. Vieraita kohtaan maremmano-abruzzese saattaa olla hyvinkin epäluuloinen ja varautunut. Tämä koskee myös lapsia.

Maremmano-abruzzesen opettaminen ns. talon tavoille on suhteellisen helppoa koska koira on älykäs ja oppivainen. Koulutettavuus muuten on pieni, koska rotu on hyvin itsenäinen, sillä ei ole palveluskoiramaista miellyttämisenhalua tai saalisviettiä ja se kyllästyy nopeasti toistoihin. Koiralla on erittäin hyvä muisti niin hyvässä kuin pahassa, joten käsittelyn on oltava päättäväistä, rauhallista ja oikeudenmukaista. Kovia otteita tulee välttää koska ne saavat aikaan pelokkaan ja epäluuloisen koiran. Pentu tulee sosiaalistaa hyvin, totutella käsittelyyn ja esim. eläinlääkärissä käyntiin.

Maremmano-abruzzese sopii parhaiten maaseudulle, jossa se pääsee vahtimaan ja oleilemaan hyvin aidatulla alueella. Koiran itselleen hahmottama reviiri on usein paljon isompi kuin oma piha, joten hyvin aidattu pihapiiri on tarpeen. Pimeän tullen maremmano-abruzzese vartioi tarkemmin ja on myös haukkuherkempi. Rotu soveltuu myös ulkona pidettäväksi luonteensa ja paksun turkkinsa vuoksi. Rotu ei sovi kerrostaloon eikä tiheään taajamaan, eikä se ole ns. koirapuistokoira tai kävelyllä irti pidettävä koira. Maremmano-abruzzese tulee hyvin toimeen omassa koiralaumassa, kunhan sisä- ja ulkotilat ovat riittävän suuret jokaisen egolle. Omistajan seurassa koiran tulee olla rauhallinen ja välinpitämätön alueensa ulkopuolella.

Yleisimmät asiat terveydestä

Suuresta koostaan huolimatta maremmano-abruzzese on suhteellisen terve rotu. Mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole raportoitu rodun kotimaasta tai muualta. Satunnaisesti rodussa on todettu esim. kasvaimia, selkäongelmia, kohtutulehduksia jne. Rotu kuuluu PEVISA:an lonkkanivelten ja kyynärnivelten osalta. Tilanne molemmissa on kuitenkin suhteellisen hyvä. Isoille roduille tyypillisesti maremmano-abruzzesella voi esiintyä kasvuajan ongelmia, kasvuhäiriöitä ja – kipuja.

Turkinhoito

Turkki on valkoinen, paksu ja säänkestävä. Alla lämmin ja tiivis pohjavilla, päällyskarva on pitkähköä ja karkeaa. Oikeanlainen turkki on likaa ja vettä hylkivä. Harjaus tai kampaus ihoa myöten silloin tällöin riittää normaalisti. Takkuja saattaa muodostua korvien taakse, kainaloihin, housuhapsuihin ja häntään. Tarvittaessa koiran voi pestä, mutta ei liian usein, jotta turkki ei pehmene ja menetä likaa ja vettä hylkivää ominaisuuttaan, 1-2 kertaa vuodessa riittää. Karvanlähdön aikaan ahkerampi harjaus ja pesu nopeuttavat karvan irtoamista.  Turkin määrään ja väriin nähden suhteellisen helppohoitoinen turkki. Maremmano-abruzzese ei ole trimmattava rotu.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Maremmano-abruzzesen omistajaksi sopii rauhallinen, oikeudenmukainen ja koirakokemusta omaava henkilö.  Huumorintaju ja kyky ymmärtää itsenäistä koirarotua ovat myös suureksi avuksi.

Muuta

Rodusta kannattaa kysellä esim. rodun pentuvälityksestä ja käydä tutustumassa koiriin kasvattajien/omistajien luona ennen hankintapäätöstä.

Teksti ja kuvat: Suomen Maremmano-Abruzzese Seura ry