Lhasa apso

Käyttötarkoitus

Lhasa apso on viisas ja ajatteleva seurakoira. Rotu on kotoisin Tiibetistä Himalajan vuoristosta, jossa ne toimivat temppelikoirina. Koiria oli mm. silloisessa Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa, Potalan temppelissä, josta rodun nimikin juontaa juurensa.

Luonne ja käyttäytyminen

Lhasa apso on harkitseva mutta rohkea, älykäs, uskollinen ja miellyttävä seurakoira, joka kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä. Se ei ole erityisen miellyttämishaluinen ja pitää usein etäisyyttä vieraisiin. Rodun ei tule olla liian terävä eikä tappelunhaluinen. Lhasa apson luonne on karismaattinen ja hyvin arvokas. Parhaimmillaan se on tyyni ja luotettava koira. Rotu on säilynyt länsimaissa vuosikymmenien kuluessa melko alkuperäisen kaltaisena, koska kasvattajat vaalivat rodun terveyttä sekä alkuperää.

Yleisimmät asiat terveydestä

Lhasa apso on ns. alkuperäisrotu, joka on terve, pitkäikäinen, elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen. Rodussa esiintyvät sairaudet ovat yleensä hyvin lieviä tai vain keskivaikeita ja voivat vaatia joskus asianmukaista eläinlääkärin hoitoa. Yleensä ne eivät uhkaa koiran elämää. Terveyskyselyiden perusteella rodussa esiintyy jonkin verran allergioita ja immunologisiin ongelmiin liittyviä oireita.

Lhasa apsot elävät pitkän elämänsä melko ongelmitta. Rotu on säilyttänyt alkuperäisen vuoristokoiran karut ja kestävät ominaisuudet.

Turkinhoito

Talven viimoilta ja kesän helteiltä tätä tiibettiläistä suojaa kaksinkertainen karvapeite, joka koostuu tiheästä pohjavillasta ja koko koiraa verhoavasta pitkästä peitinkarvasta.

Lhasa apson pitkä turkki vaatii melko paljon hoitoa. Silti säännöllinen viikottainen ja myöhemmin noin kahden viikon välein tapahtuva pesu sekä kuivaus riittää. Pentuturkin pikkuhiljaa muuttuessa aikuisen karvaksi n. 14-18 kk. iässä se takkuuntuu helpommin. Aikuisen turkki on yleensä helpompi hoitaa, kuin mitä kuvitellaan. Monia lemmikejä pidetään myös lyhyessä turkissa ja silloin koiran turkki leikataan lyhyeksi pari kertaa vuodessa. Näin tehtynä apso pysyy helppohoitoisena ja pentumaisen näköisenä. Näyttelyissä turkin pitää tietysti olla täysimittainen.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Lhasa apso sopii ihmiselle, joka haluaa arvokkaan ja uskollisen seuralaisen. Kokonsa ja luonteensa puolesta se sopii sekä maaseudulle että kaupunkiin. Rotu on pienestä koostaan huolimatta hyvin kestävä ja vahva – nauttii pitkistäkin lenkeistä mutta mukavuudenhaluisena ei välttämättä vaadi päivittäin paljon aktiviteetteja. Se ei ole lainkaan perinteinen kääpiökoira, vaikka pienehkö onkin. Tästä kertoo myös se, että Englannissa ja Yhdysvalloissa lhasa apsoja ei ole ryhmitelty kääpiökoiraryhmään vaan “Utility” ja “Non-Sporting” ryhmiin.

Lhasa apson kanssa on helppo matkustaa, koska se on niin pieni ja yleensä vahvahermoinen matkaaja. Lhasa apsot ovat usein hyvin näyttäviä näyttelykoiria, mutta niiden kanssa voi harrastaa myös esimerkiksi rally-tokoa tai ulkoilua. Rauhallisuutensa ja matalan mielyttämisen halunsa vuoksi koirat eivät ole erityisen suotuisia tokoon tai agilityyn.

Muuta

Ulkomuodoltaan lhasa apso on sopusuhtainen ja tasapainoinen pieni koira. Korkeus on noin 25–29 cm ja paino on noin 6–9 kg. Runko on korkeuttaan hieman pidempi, tiivis ja voimakas. Luusto on keskivahva ja rintakehä ovaali. Rotu ei koskaan saa olla raskas tai kömpelö eikä toisaalta hintelä.

Pää on keskipitkä, noin 12 cm kirsusta kallon takareunaan. Kuono ei ole lyhyt, eikä rodulla esiinny hengitysvaikeuksia. Kuonon 1/3 pään pituudesta. Korvat ovat riippuvat, V-muotoiset. Häntä on keskipitkä ja terhakalla kaarella selän päällä.

Liikkuminen on lhasa apsolle vuoristokoirana helppoa. Koira on tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Rakenteellisesti koirassa ei pidä olla mitään liian paljon, eikä mitään liian vähän.

Teksti: Lhasa apsot ry / Juha Kares