Kiinanpalatsikoira, pekingeesi

Käyttötarkoitus

Pekingeesi on ollut seurakoirana jo vuosisatojen ajan. Pekingeesi oli aikanaan Kiinan keisarillisten hovien yksityisomaisuutta ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia koristeena ja pahojen henkien karkottajana hovissa.  Pekingeesi myös viihdytti hovia tempuillaan.

Pekingeesi nauttii ulkoiluista ja muista aktiviteeteista, jos sille vain tarjotaan siihen mahdollisuus. Sopeutuvaisuutensa takia se tyytyy rauhallisempaankin elämänmenoon. Pekingeesejä ei juurikaan nähdä näyttelyiden lisäksi muissa harrastuslajeissa.

Luonne ja käyttäytyminen

Pekingeesi on luonteeltaan älykäs, peloton, itsevarma, voimakastahtoinen ja tasapainoinen. Se osoittaa omistajalleen syvää kiintymystä ja ymmärrystä – ei nöyrää palvontaa. Vieraita kohtaan pekingeesi voi olla pidättyväinen, se ei kuitenkaan saa olla arka eikä vihainen. Kotioloissa pekingeesi paljastaa leikkisyytensä. Osa pekingeeseistä hoitaa edelleen pahojen henkien karkottajan tehtävää, minkä paljastaa vahtivan pekingeesin matala haukku. Osa nykyajan pekingeeseistä puolestaan rakastaa kaikkia – niin tuttuja kuin vieraitakin ihmisiä ja koiria.

Pekingeesin omistajat tunnistavat yhä rodun erityislaatuisuuden ja kunnioittavat rodun kulttuurihistoriallista taustaa sekä näkevät koirissaan monesti ”keisarillisia piirteitä”, jotka on myös kirjattu nykyiseen rotumääritelmään (”ylhäinen”, ”leijonanomainen”). Pekingeesin omanarvontuntoinen luonne onkin erityislaatuinen, ainakin sitä rakastavien ja ihailevien ihmisten silmin katsottuna.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rodun tyypillinen rakenne: lyhyet, yleensä hieman ulospäin taipuneet raajat, lyhyt kallo ja erittäin lyhyt kuono-osa. Kallonmuodosta johtuen pekingeeseillä voi ilmetä silmä- ja hengitysongelmia. Lyhytkuonoiset koirat ovat normaalikuonoisia koiria herkempiä ympäristön korkeille lämpötiloille. Ne ylikuumenevat eli saavat lämpöhalvauksen herkemmin.  Nämä erityispiirteet voivat liioiteltuina aiheuttaa terveysongelmia.  Liioiteltuja piirteitä ovat esimerkiksi raskas kirsun päällä oleva ihopoimu (ryppy, nenävekki), ulkonevat silmät, pieni sisäänpäin painunut kirsu ja ahtaat sieraimet. Lisäksi liioittelua on koiran liikkumista ja arkielämää häiritsevä liian runsas tai vääränlaatuinen karvapeite. Pekingeeseillä saattaa myös esiintyä raajarakenteesta johtuen eriasteisia välilevytyriä, joita voidaan jossain määrin ennaltaehkäistä säännöllisellä liikunnalla ja oikealla ravitsemuksella.

Turkinhoito

Pekingeesin turkki ei ole niin vaikea hoidettava kuin usein luullaan. Turkki on kaksikerroksinen eli se muodostuu pehmeästä alusvillasta ja karheammasta sekä pidemmästä päällyskarvasta, jonka vuoksi se ei takkuunnu välittömästi. Kerran viikossa tehtävät perusteellinen harjaaminen ja kampaaminen ihoa myöten riittää pitämään turkin kunnossa. Pennun ja nuoren pekingeesin karvapeite on useimmiten hyvin runsas sekä aikuisen karvaa pehmeämpi. Se vaatii päivittäistä huomiota, jotta se ei takkuuntuisi. Pekingeesi pestään silloin, kun se on likainen. Puhdasta turkkia on helpompi pitää takuttomana kuin likaista.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Pekingeesi saattaa ärsyttää vakavikkoja sekä tosikkoja. Sen luonne ja olemus kiehtovat toisenlaisia ihmisiä. Itsepäisen ja omanarvontuntoisen luonteen vuoksi omistajalta usein vaaditaan kärsivällisyyttä sekä huumorintajua. Pekingeesi soveltuu ihmiselle, joka etsii itsetietoista ja mukavuudenhaluista seuralaista, eikä koiran kanssa harrastaminen ole päätavoite. Se on mainio kumppani ja esimerkiksi ihanteellinen vanhemmalle ihmiselle, joka arvostaa sen uskollisuutta ja sopeutuvaisuutta. Se ei välttämättä sovellu perheisiin, joissa on pieniä lapsia.

Muuta

Sadunomainen tarina kertoo, että leijona oli rakastunut silkkiapinaan eli marmosetiin. Voidakseen kokea rakastettunsa suosionosoitukset, leijona rukoili Buddhaa tekemään sen sopivan pienikokoiseksi, mutta säilyttämään sen suuren sydämen, jotta se voisi rakastaa enemmän. Näin syntyi pekingeesi.

Teksti ja kuvat: Suomen Pekingesikerho ry