Dalmatiankoira

Käyttötarkoitus

Rodun käyttötarkoitus oli olla vaunu- ja vahtikoira. Aateliset käyttivät dalmatiankoiria lisäämään arvokkuuttaan ja loistoaan. Dalmatialaisen tehtävä oli juosta matkaseurueen vaunujen alla tai vierellä sekä varoittaa seuruetta maankiertäjistä että vahtia isäntien omaisuutta pysähdysten aikana. Näin rodusta kehittyi kestävä ja nopea juoksija.

Nykyinen käyttötarkoitus on olla puhtaasti seurakoira. Vaikka dalmatiankoira on FCI:n luokituksessa ryhmässä 6 eli ajavat koirat, on se seurakoira vailla varsinaisia metsästysominaisuuksia. Toisilta dalmatiankoirilta löytyy kuitenkin riistaviettiä, saalisviettiä tai molempia. Useimmilla dalmatialaisilla on vielä jäljellä kyky vahtia, tosin rodulle ominaista on kyllä ilmoittaa haukullaan tulijoista mutta ottaa sitten vieraatkin vastaan ystävällisesti.

Dalmatiankoira oppii helposti uusia asioita ja siksi sen kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa. Kuitenkin täytyy muistaa, että älykkyydestään huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen, dalmatiankoira ei ole niin palveluhalukas kuin esim. palveluskoirarodut, vaikka niillä on oikeus kilpailla palveluskoirakokeissa 1.1.2008 lähtien. Kannustavalla ja johdonmukaisella koulutuksella siitä saa toimivan ja yhteistyöhaluisen harrastuskoiran. Koiranäyttelyt ovat perinteisesti olleet dalmatiankoiraihmisten suosima harrastus ja siksi rotu on ollut näyttelyssä yleensä hyvin edustettuna. Dalmatiankoirien kanssa harrastetaan myös tottelevaisuuskoulutusta, rally-tokoa, agilityä, jäljestystä ja pelastuskoiratoimintaa. Vedätys on suosittu talviurheilulaji, dalmatialainen sopii hyvin vetokoiraksi ja aikuinen dalmatialainen nauttii kevyehkön taakan vetämisestä.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä, vilkkaita ja eloisia koiria. Niiden luonteeseen ei kuulu aggressiivisuus, arkuus eikä hermostuneisuus. Myös pidättyvästi ystävällinen luonne on sallittu. Näiden ominaisuuksien vuoksi dalmatiankoira on seurakoirana vertaansa vaille omistajalle, joka on valmis antamaan sille liikuntaa ja toimintaa. Dalmatiankoira ei sovellu ulkokoiraksi, sen elämä on ehdottomasti oman perheen kanssa kaikessa touhussa mukana.

Yleisimmät asiat terveydestä

Dalmatiankoirien terveys on yleensä hyvä. Sopusuhtaisen ja liioittelemattoman rakenteensa vuoksi niillä on harvoin rakenteellisia sairauksia. Rodun ongelmia ovat perinnöllinen kuurous, uraattikiteet ja taipumus atopiaan ja allergioihin. Luustovikojen keskivaikeat ja vaikeat asteet ovat rodussa harvinaisia. Dalmatiankoira on tavallisesti pitkäikäinen.

Turkinhoito

Dalmatiankoira on helppohoitoinen, sen lyhyeen karvaan ei jää lika kiinni, joten pienet liat lähtevät yleensä itsestään. Dalmatiankoiralla ei ole lainkaan pohjavillaa, joten kylmällä säällä tulee pukemiseen varautua. Perushoitoon kuuluu turkin sukiminen kumisualla säännöllisesti, sillä dalmatialaisella ei ole erityistä karvanlähtöaikaa, vaan karvaa lähtee vähän mutta jatkuvasti. Tarvittaessa koiran voi pestä miedolla koiranshampoolla. Perushoitoon kuuluvat tietysti myös kynsien leikkuut, korvien ja hampaiden puhdistus, madotukset, rokotukset jne.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Dalmatiankoira on omiaan ulkoilusta nauttivalle, harrastavalle perheelle. Dalmatiankoira ei vaadi omistajakseen maratoonaria, se rakastaa touhuta perheensä kanssa ja olla kaikessa mukana. Energisyys on kuitenkin huomioitava, pelkäksi sohvaperunaksi dalmatialainen sopii huonosti. Dalmatiankoira on loistava kumppani niin maalle kuin kaupunkiinkin.

Muuta

Ulkomuodoltaan dalmatiankoira on keskikokoinen, liioittelematon ja terve rakenteeltaan. Huomiota herättävin ominaisuus on sen pilkullisuus. Dalmatiankoira on selvästi pilkuttunut, elegantti mutta voimakas ja lihaksikas koira. Pitkänmatkanjuoksijaksi jalostettuna rotuna dalmatiankoiran on kyettävä juoksemaan pitkiä matkoja huomattavalla nopeudella. Korkeus 54 cm - 62 cm ja paino n. 24 - 38 kg, sukupuolileiman tulee olla selvä. Dalmatiankoiralla on lyhyt, kiiltävä ja kova karva. Pohjaväriltään dalmatialaiset ovat puhtaan valkoisia, mustapilkkuisella dalmatiankoiralla on syvän mustat pilkut ja ruskeapilkkuisella koiralla maksanruskeat. Pilkkujen tulee olla mahdollisimman tasaisesti jakautuneet.

Teksti ja kuvat: Dalmatiankoirat ry