Bernhardinkoira

Käyttötarkoitus

Bernhardinkoirarodun historia on alkanut satoja vuosia sitten Sveitsissä. Virallinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1887. Siitä lähtien bernhardinkoira on ollut Sveitsin kansalliskoira. Alun perin bernhardinkoirat olivat lyhytkarvaisia, mutta 1800-luvulla rodusta kehitettiin pitkäkarvainen muunnos, joka levisi ympäri maailmaa. Nykyisin pitkäkarvaiset bernhardinkoirat ovatkin yleisempiä kuin lyhytkarvaiset rotukumppaninsa. Mikäli vanhemmista ainakin toinen on lyhytkarvainen bernhardinkoira, voi pentueeseen syntyä sekä pitkä- että lyhytkarvaisia pentuja. Molempien vanhempien ollessa pitkäkarvaisia, ovat kaikki pennutkin pitkäkarvaisia.

Luonne ja käyttäytyminen

Bernhardinkoira on älykäs ja ystävällinen koira, mutta on muistettava, ettei sekään itsestään asioita opi, vaan tarvitsee taitavaa ja johdonmukaista koulutusta. Pennulle on hyvä tarjota monenlaisia positiivisia kokemuksia, jotta siitä kasvaa sosiaalinen ja hienosti käyttäytyvä koira. On myös muistettava, että bernhardinkoira on vain muutaman kuukauden ajan suloinen pentu. Varsin nopeasti siitä kasvaa suuri, kömpelö eläin, joka syö paljon, tiputtaa karvaa ja kuolaa. Erityisesti karvanlähtöaikaan ja kurakeleillä bernhardinkoira sotkee koko kodin.

Muuta

Bernhardinkoira kuuluu koiramaailman jättiläisiin. Uroksilla on korkeutta 70–90 cm ja nartuilla 65–80 cm, mutta koirat voivat olla tätä korkeampiakin, mikäli yleisvaikutelma pysyy tasaisena. Aikuisten koirien elopaino vaihtelee 60 ja 100 kilon välimaastossa.

Bernhardinkoira vaatii tilaa ympärilleen. Bernhardinkoiraa hankittaessa on otettava huomioon myös, ettei sitä voida kuljettaa pienessä autossa. Riittävällä takatilalla varustettu farmariauto on aika ehdoton kulkuneuvo bernhardinkoiraperheessä.

Teksti ja kuvat: Bernhardinkoirayhdistys ry