Bedlingtoninterrieri on alunperin monipuolinen metsästys- ja käyttökoira. Nykyään rotua käytetään lähinnä seura- ja harrastuskoirana, mutta alkuperämaassa sitä käytetään yhä pienriistan metsästykseen. Bedlingtoninterrieri sopii seurakoiraksi yhtä hyvin kuin näyttelykoiraksi tai harrastuskoiraksi. Sillä on rotuna pitkät perinteet näyttelykehissä. Kauniisti trimmattu ja hyvin hoidettu bedlingtoninterrieri, joka liikkuu kehässä kauniisti on katseita kääntävä ja näyttävä, joten ei ihme että näyttelyt ovat hyvin suosittuja rodun parissa. Näyttelyiden lisäksi bedlington sopii muihinkin harrastuksiin ja suomalaiset bedlingtonit harrastavat muun muassa agilitya, tokoa, rallytokoa, jäljestystä, viehejuoksua ja kaverikoiratoimintaa.
Rotumääritelmä kuvailee rotua seuraavin lausein: “Eloisa ja rohkea, täynnä itseluottamusta. Älykäs ja toiminnallinen seurakoira. Hyväntuulinen, ystävällinen, omanarvontuntoinen, ei arka tai hermostunut. Rauhallisena lempeä, mutta ärsytettynä rohkea”. Bedlingtoninterrieri on leikkisä ja eloisa rotu, joka osaa myös rauhoittua ja olla omissa oloissaan.
Bedlingtoninterrieri on lempeä, rohkea, älykäs ja toiminnallinen seurakoira. Bedlingtoninterrierin koulutettavuus on kohtuullinen. Rotu on melko miellyttämishaluton, joten sen koulutus voi vaatia kouluttajalta kärsivällisyyttä, kekseliäisyyttä ja huumorintajua. Riista- ja tai saalisvietti on joillain yksilöillä melko voimakas. Saalisviettiä voidaan myös hyödyntää koulutuksessa.
Aikuinen koira on lempeä, ystävällinen ja eloisa seura- ja harrastuskoira. Bedlingtoninterrierissä yhdistyvät vinttikoiramainen rauhallisuus, kun mitään erityistä ei tapahdu ja toisaalta terrierimäinen eloisuus, kun jotain tapahtuu. Bedlington osaa siis yleensä rauhoittua ja on sisällä aika huomaamatonkin, mutta syttyy helposti leikkimään tai harrastamaan kun siihen annetaan mahdollisuus. Ärsytettynä bedlingtoninterrieristä kuorituu aito terrieri, ja konflikteja voi syntyä esimerkiksi samansukupuolisten koirien välille erityisesti, jos resursseista on pulaa.
Yleisimpiä terveystarkastuksissa raportoituja sairauksia rodulla ovat silmäsairaudet. Allergioita ja atopioita esiintyy joillakin yksilöillä. Jalostuskoirat tutkitaan silmäsairauksien ja kuparitoksikoosigeenin osalta. Luusto- ja nivelongelmat eivät ole yleisiä bedlingtoninterriereillä.
Bedlingtoninterrieristä haaveilevan on syytä muistaa, että kyseessä on turkkirotu, vaikka näyttelyhaaveita ei olisi, on turkista pidettävä huolta ja sitä on hoidettava säännöllisesti. Hoitamaton turkki huopaantuu ja takkuuntuu ja aiheuttaa kipua koiralle. Rotu on trimmattava, joten turkki vaatii jatkuvaa hoitoa. Aikuista koiraa harjataan noin kerran viikossa, mutta pahimman takkuvaiheen aikana (noin vuoden iässä) turkkia voi joutua harjaamaan tai pesemään useamminkin. Pesutarve riippuu vuodenajasta, säästä sekä turkin pituudesta. Trimmaus tapahtuu noin joka toinen kuukausi ja aina ennen näyttelyä. Hyvin hoidettu turkki on hajuton ja suhteellisen helppo ylläpitää, eikä bedlingtonista irtoa karvaa muutoin kuin turkkia hoidettaessa. Bedingtonin turkki ei ole kovin paksu joten pukeutuminen sadesäällä ja pakkasella kuuluu monen bedlingtoninterrierin arkeen.
Rotu sopii sekä perheisiin että yksineläjille. Rotu on yleisesti ottaen sopeutuvainen, joten se sopii niin kerrostaloihin kaupungin vilinään kuin maallekin. Bedlingtoninterrieri kiintyy yleensä voimakkaasti omaan perheeseensä. Se sopii monenlaisiin harrastuksiin ja kaipaakin sekä fyysistä että henkistä aktiviteettia.
Yleisesti ottaen bedlingtoninterrierit tulevat hyvin toimeen toisten kanssa, ja usein näitä koiria voi perheessä olla useampia. On kuitenkin muistettava, että se on terrieri, joka syttyy nopeasti ja tappelun tullessa koirat on erotettava välittömästi.
Kiinnostuessasi bedlingtoninterrieristä ole rohkeasti yhteydessä rotuyhdistykseen: monet bedlingtonharrastajat vastaavat mielellään koiria koskeviin kysymyksiin.
Teksti ja kuvat: Suomen Bedlingtonkerho ry