Appenzellinpaimenkoira

Käyttötarkoitus

Sveitsistä (Appenzellin kantonista) lähtöisin oleva rotu, alunperin karjapaimen ja vahti, nykyään myös monipuolinen harraste- ja seurakoira. Appenzelli on yksi neljästä sveitsinpaimenkoirarodusta ja ulkonäöllisesti huomattavin ero muista on kippurahäntä. Appenzelli on näistä roduista myös ainoa jolla on kaksi FCI:n virallisesti hyväksymää värimuotoa eli mustan lisäksi sallittu on havannan ruskea pääväri.

Appenzellinpaimenkoira on alunperin karjakoira, joka on kuljettanut lehmät laitumelle vuoristoon ja jäänyt sinne niitä paimentamaan. Se on toiminut talon ja koko tilan vahtina sekä kuljettanut lehmiä markkinoille ja kesälaitumille. Rotua tavataan edelleen alkuperäisessä työssään, mutta se toimii myös monipuolisena harrastuskoirana sekä aktiivisen ihmisen kaverina vaikka sieni ja marjametsällä, retkeilyssä ja vaelluksilla. Se vahtii yhä perheensä taloa ja muuta omaisuutta ja ilmoittaa haukkumalla vieraiden tulosta. Paimennusvietti on sillä hyvin säilynyt. 

Appenzellinpaimenkoirilla on PK-oikeudet (ja harrastajia löytyy haussa, jäljellä, vepessä, tokossa, rally-tokossa, pelastuskoiratoiminnassa ja agilityssä).

Luonne ja käyttäytyminen

Appenzellin luonne on iloinen, oppivainen, omistajaan kiintyvä, miellyttämishaluinen, vahtiva mutta ei turhan haukkuja. Se rauhoittuu nopeasti, kun ei ole mitään tekemistä. Mutta kun työ kutsuu, se on heti valmis ja tekee työnsä uupumatta. Vieraita kohtaan rotu voi olla aluksi epäluuloinen.

Appenzellinpaimenkoiralla ei ole taipumusta karkailuun ja se oppii hyvin pysymään myös omalla pihalla. Tarhaan tai juoksulankaan appenzellinpaimenkoiraa ei pidä eristää. Lenkillä se pitää huolen että omistaja pysyy koko näköetäisyydellä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Appenzelleillä esiintyy lonkkavikaa, patellaluksaatiota ja polven nivelsiteissä heikkoutta. Kyynärpäissä ja olkapäissä on myös jonkin verran ollut epäpuhtauksia. Liian kapeasta alaleuasta johtuvia purentavikoja esiintyy jonkin verran. Allergioita on harvassa, eikä syöpäsairauksia ole esiintynyt paljoa. Appenzellit elävät n. 10–14 vuotta.

Turkinhoito

Turkin hoito on helppoa. Turkki on kaksinkertainen ja hyvin säänkestävä sekä likaa hylkivä. Turkki tarvitsee pestä vain jos se likaantuu. Harjaaminen karvanlähdön aikaan nopeuttaa karvan vaihtumista ja helpottaa koiran oloa. Nartut vaihtavat karvan yleensä ennen juoksuaikaa ja uroksetkin kerran pari vuodessa.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Rodun itsenäinen luonne vaatii kouluttajalta määrätietoista asennetta. Appenzelli on helppo kouluttaa, koska sillä on suuri halu miellyttää omistajaansa. Ihmisen ja koiran välinen suhde ja arvojärjestys on oltava kunnossa. Appenzelli ottaa johtajan paikan helposti, jos omistaja ei pidä johtajuudesta kiinni.

Appenzelli on erittäin uskollinen perheelleen, sillä on korkea työmoraali ja se on innokas tekemään työtä. Se sopii hyvin monenlaiseen harrastamiseen, mutta myös aktiiviseksi seurakoiraksi.

Teksti ja kuvat: Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry / appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunta