Mistä tunnistat hyvän kasvattajan?

Koirien kasvattajan tulee osata kertoa niin rodun luonteesta, käyttäytymisestä, terveystilanteesta, käyttötarkoituksesta kuin rodunomaisista harrastuksista. Jokaisella rodulla on omat ongelmansa, joten jos mitään negatiivista ei tunnu löytyvän, pitäisi hälytyskellojen soida.

Monella rodulla on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA, jolla pyritään vähentämään tiettyjen rodussa esiintyvien sairauksien esiintymistä. Lisäksi monet rotuyhdistykset suosittelevat tiettyjen terveystutkimusten tekoa ennen koirien pennuttamista. Näistä tutkimuksista löytyy lisätietoa rodun jalostuksen tavoiteohjelmasta.

Kasvattajalta kannattaa kysyä millaisia tutkimustuloksia pentueen vanhemmat ja niiden lähisukulaiset ovat saaneet. On aina hyvä asia, jos kasvattaja on kiinnostunut tutkimaan koiriensa terveyttä ja kasvattajan koirilta ja kasvateilta löytyy tutkimustuloksia. Pentuetta, jossa vanhemmilta ei löydy terveystuloksia rodun kannalta olennaisista sairauksista ei kannata pitää terveenä, sillä tutkimaton koira ei ole sama asia kuin terve koira.

Käyttökoirarotua (rotu joka on alun perin jalostettu tiettyyn työhön) hankittaessa kannattaa kysyä löytyykö kasvattajan omilta koirilta tai kasvateilta koetuloksia tai harrastetaanko niiden kanssa mitään lajeja. Tietoa koiran luonteesta ja käyttäytymisestä eri tilanteissa on mahdollista saada myös luonnetestissä ja MH-luonnekuvauksessa. Näissä tilaisuuksissa luonteita arvioivat puolueettomasti asiantuntevat tuomarit ja kuvaajat.

Kasvattajan kiinnostuksesta koirien luonteisiin kertoo yleensä positiivisella tavalla se, että kasvattajan omia koiria ja kasvatteja on arvioitu luonnetestein tai MH-luonnekuvauksin ja/tai niiden kanssa harrastetaan eri lajeja. Kennelliittoon tallennettavat koe- ja terveystulokset löytyvät myös julkisesta jalostustietojärjestelmästä, jossa voi tutustua kasvattajan aiempiin pentueisiin.

Jokaisen pentueen tulisi olla tarkkaan harkittu, tällöin koirien kasvattaja on miettinyt kuinka pentueen vanhemmat täydentävät toisiaan. Kasvattajan pitäisi pystyä kertomaan millaisia pentuja mahdollisesti on odotettavissa ja millaisiin koteihin ne sopisivat. Esimerkiksi kotikoiraa etsivälle ei sovellu pentu hyvin vietikkäistä vanhemmista, kun taas käyttökoiraa etsivälle pentue voisi olla oikea.

Vastuullinen kasvattaja on tarkka siitä, kenelle tai millaiseen perheeseen pennun myy. Kasvattajalle on täten myös tärkeää esittää kysymyksiä pennunostajalle esimerkiksi tämän koirakokemuksesta, siitä keitä perheeseen kuuluu, millaiset asumisolosuhteet ovat ja millaista pentua perhe etsii (esim. kotikoiraa, harrastuskoiraa).

Jos kasvattajan mielestä kyseisen rodun tai pentueen pentu ei tunnu oikealta valinnalta perheeseen, kannattaa keskustella kasvattajan kanssa siitä, miksi hän on sitä mieltä. Ehkä rotu onkin liian vaativa ensikertalaiselle koiranomistajalle tai pennunostajalla on väärä kuva rodusta. Siksi kannattaa kertoa avoimesti millaista koiraa etsii: minkä luonteista ja mihin tarkoitukseen.

Kasvattajan ja pennunostajan yhteinen etu on löytää oikea koira oikealle omistajalle. Hyvä kasvattaja toivoo kuulevansa koiran elämästä ja neuvoo pennunostajaa vastaan tulevissa asioissa. Kasvattajan tuki on usein etenkin ensikertalaiselle pennunostajalle tärkeää, joten oikean kasvattajan ja sopivan pennun etsimiseen kannattaa panostaa.

Teksti: Kennelliitto

Pääkuva: Hannu Huttu